2000-luvun Taito-lehti

2000-luku

2000-luvun kuluessa globalisaatio on tullut tosiasiaksi kaikessa toiminnassa Suomessa. EU ja yhteinen valuutta euro, kansainväliset projektit ja jatkuvasti kehittyvän viestintäteknologian myötä lähelle tullut muu maailma uhkineen ovat arkipäivää.

Suomen kansantalous on kehittynyt hyvin, mutta sen tuotokset eivät ole jakautuneet tasaisesti koko valtakunnan alueelle. Maan sisäinen muuttoliike vie nuorta, koulutettua väkeä etelän suuriin kasvukeskuksiin. Työttömyys, mutta myös työllisyys ovat ongelmia. Pätkätyöt ja työelämän epävarmuus leimaavat yhä suuremman joukon ihmisiä elämää.

Käsi- ja taideteollisuudessa ja myös Taito -lehdessä näkyvät samat suuntaukset, jotka alkoivat jo 1990-luvulla. Lukuisat kehitysprojektit seuraavat toistaan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksissä ja alan koulutuksessa. Verkostoitumisen ja kansainvälistymisen nimiin vannotaan. Yrittäjyys on edelleen arvostuksessa etusijalla, mutta romantisoitunut kuva ekokäsityöläisyydestä yritystoimintana on realisoitunut ja sen rinnalle on noussut trendikkäämpi muotoilutoimistojen studiodesign.

Käsityö saa 2000-luvulla uuden määreen. Siitä tulee elämys. Käsitöiden tekeminen on elämyksellistä taiteen perusopetuksen piirissä. Käsityötuote synnyttää elämyksiä. Matkailualalla elämystuotantoon sisältyy myös hotellihuoneiden tekstiilit ja henkilökunnan työvaatteet. Myös kulttuurimatkailu käsityökohteineen ja -kursseineen nähdään mahdollisuutena.

Toisaalta käsityön määritelmä myös laajenee. Edelleen teknistyvässä maailmassa käsityöksi voidaan mieltää yleinen taidollisuus ja käsityöllinen tuntuma asioihin. Hienomotorisen käden taidon voi korvata mielikuvitus, kekseliäisyys, omaperäisyys ja rohkeus.

Kotiteollisuus ja ideologiat

Tehdäänkö huomisen käsityöt ilman käsiä? (1/2001)

Käsityö on tänä päivänä uudenlaisten haasteiden ja vaatimusten edessä. Sukkapuikot, parsinneulat, porat ja viilat löytyvät tulevaisuuden käsityön taitajan kädestä yhä harvemmin. Sen sijaan yhä useampi nuori käyttää käsityötunneilla tottuneesti tietokoneen mallinnusohjelmia. Tarvitsemmeko kädentaitoja tulevaisuuden käsitöissä lainkaan? Käsityöfilosofi Matti Vilkan mukaan meillä on tapana toimia siten, että meillä on tuntuma asioihin. Se on käsityöllinen ja taidollinen tuntuma. Näin ollen käsityö tuskin häviää mihinkään vaan päinvastoin, sen asema on korostunut.

» Tehdäänkö huomisen käsityöt ilman käsiä? [PDF, 329Kt]

Käsityö tuotantona

Kädentaitoja kaikille (4/ 2006)

Käsityö on parhaimmillaan käsillä tekemisen iloa, yhdessäoloa ja taitojen hiomista. Kansalaisopistot pyrkivät täyttämään juuri näitä tavoitteita. Yli puolet Suomen 250 kansalais- ja työväenopiston tarjoamasta koulutuksesta on taito- ja taideaineita. Taitoaineet painottuvat tyypillisesti pehmeisiin materiaaleihin ja opiskelijat naisiin. Miehiä houkutellaan mukaan täsmäkurssein, mutta niidenkin opiskelijoista suuri osa voi olla naisia. Tulevaisuudessa jyrkkä sukupuolijakauma voi muuttua monen opiston järjestäessä lapsille ja nuorille käsityökouluja, joissa tekemisen lähtökohtana on tekijän oma persoona.

» Kädentaitoja kaikille [PDF, 262Kt]

Naiset ja turhuus

Käsityön itseisarvo (1/2003)

Käsityön merkitys tulee monesta asiasta. Se liittyy iloon ja ylpeyteen siitä, että tekijä pystyy omin käsin saamaan jotain aikaiseksi. Se tulee tekemisen vaikeudesta ja vaikeuden voittamisesta sekä jatkuvasta itsensä kehittämisestä. Se synnyttää iloa sekä aisteille, tunteille että älylle. Käsityö mielletään yleisessä ajattelussa tekstiilikäsityöksi, joka on naisten aluetta. Miesten käsityöstä puhutaankin teknisiän taitoina. Siksi käsityön merkityksen korostaminen on samalla myös naisten kulttuurin näkyväksi tekemistä.

» Käsityön itseisarvo [PDF, 140Kt]

2000-luvun lehtien kansia