1990-luvun Taito-lehti

1990-luku 1997 lehtien perusteella

Edellisen vuosikymmenen kulutusjuhlat ja talouden kasvu pysähtyivät ennätysmäiseen lamaan, pankkikriisiin ja pahimmillaan yli 500 000 työttömään 1990-luvun alussa. Idänkauppa oli maailmanpoliittisissa mullistuksissa romahtanut. Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyydestä tuli vaikea ongelma. Vuosikymmenen loppua kohti huipputeknologia antoi uskoa talouden paranemiseen.

Kansainvälistyminen, globaali markkinatalous ja toisaalta huoli maapallon tilasta loivat omia trendejään. Kierrätys ja kirpputorit olivat monille välttämättömyys, mutta kestävä kehitys oli myös ideologia, johon käsi- ja taideteollisuus ja käsityöläisyys tuntuivat istuvan hyvin.

Vuosikymmenen alussa kotiteollisuus sai väistyä lehden nimestä. Uusi nimi Taito kuvasti paremmin käsityön tekemisen muuttunutta asemaa yhteiskunnassa. Kotiteollisuus oli vaihtunut käsityöyrittäjyydeksi ja käsityö hyväksyttiin myös taiteiden perusopetuksen piiriin. Käsillä tekeminen nähtiin arvona, jota tuli ylläpitää ja johon tuli kannustaa virtuaalimaailman hyökyessä ylitse tietotekniikan ja internetin yleistyessä.

Koulutuskysymykset olivat paljon esillä Taito-lehdessä. Ammattitukintojen myötä käsi- ja taideteollisuusalalla ammattitaidon saattoi osoittaa sen hankkimistavasta riippumatta näyttökokeissa. Alan erikoistumisopinnoissa keskityttiin oman ammatillisen toiminnan kehittämiseen myös kansainvälisesti.

Taito-lehdessä esiteltiin useita menestyviä käsityöyrittäjiä ja alan tulevia lupauksia kaikilta käsityön tekemisen aloilta. Malleissaan, joiden ohjeet oli siirretty omaan erilliseen liitteeseen, se keskittyi kuitenkin pääsääntöisesti kodintekstiileihin ja vaatetukseen.

Kuva vuoden 1997 numerosta 3, s. 7.

Kotiteollisuus ja ideologiat

Käsityö kestävässä kehityksessä (1/1997)

Jatkuvan kasvun ideologian korvaaminen kestävän kehityksen periaatteella edellyttää, että ihmiskunnan nykyiset tarpeet tulee tyydyttää oikeudenmukaisesti ja tuhoamatta seuraavien sukupolvien mahdollisuuksia omien elintarpeidensa tyydyttämiseen. Käsityön osalta se tarkoittaa ekologisen kestävyyden, kulttuurisen kestävyyden, sosiaalisen kestävyyden ja taloudellisen kestävyyden huomioon ottamista.

» Käsityö kestävässä kehityksessä [PDF, 285Kt]

Käsityö tuotantona

Tekstiilialan ammattilainen on studiokutoja (4/1997)

Ammattitutkinnot tulevat myös käsi- ja taideteollisuusalalle. Taitava tekijä voi edetä mestariksi ja osoittaa taitonsa näyttökokein riippumatta ammattitaidon hankkimisen tavasta. Ammattitutkintonimikkeitä ovat mm. hopeaseppä, keramiikkakisälli, neulemestari, studiokutoja, studio-ompelija, värjärikisälli ja puuseppä.

» Tekstiilialan ammattilainen on studiokutoja [PDF, 320Kt]

Naiset ja turhuus

Kirjonta – isoäitien arjen estetiikkaa (1/1997)

Viime vuosisadan alun nuoren naisen yleissivistykseen kuului koruompelun taitaminen. Kirjonnan tuottamat tulokset levittäytyivät kaikkialle ympäristöön erikoisen kuorrutuksen tavoin. Kirjonnan asema on muuttunut keskiajalta arvostetusta taiteenlajista väheksytyksi naiskäsityöksi. Maalaisyhteisössä koruompelu katsottiin herrasnaisten joutilaisuudeksi, mutta raamatunlausein koristeltua tuotosta ei ankarinkaan isä voinut täysin kieltää tekemästä.

» Kirjonta – isoäitien arjen estetiikkaa [PDF, 440Kt]

1990-luvun lehtien kansia

Aiheen pääsivu
LIITTYVÄT PROJEKTIT TAI NÄYTTELYT

Liittyvät tekniikat
Liittyvät taitajat