1990-luvun Taito-lehti

Edellisen vuosikymmenen kulutusjuhlat ja talouden kasvu pysähtyivät ennätysmäiseen lamaan, pankkikriisiin ja pahimmillaan yli 500 000 työttömään 1990-luvun alussa. Idänkauppa oli maailmanpoliittisissa mullistuksissa romahtanut. Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyydestä tuli vaikea ongelma. Vuosikymmenen loppua kohti huipputeknologia antoi uskoa talouden paranemiseen.

Kansainvälistyminen, globaali markkinatalous ja toisaalta huoli maapallon tilasta loivat omia trendejään. Kierrätys ja kirpputorit olivat monille välttämättömyys, mutta kestävä kehitys oli myös ideologia, johon käsi- ja taideteollisuus ja käsityöläisyys tuntuivat istuvan hyvin.

Vuosikymmenen alussa kotiteollisuus sai väistyä lehden nimestä. Uusi nimi Taito kuvasti paremmin käsityön tekemisen muuttunutta asemaa yhteiskunnassa. Kotiteollisuus oli vaihtunut käsityöyrittäjyydeksi ja käsityö hyväksyttiin myös taiteiden perusopetuksen piiriin. Käsillä tekeminen nähtiin arvona, jota tuli ylläpitää ja johon tuli kannustaa virtuaalimaailman hyökyessä ylitse tietotekniikan ja internetin yleistyessä.

Koulutuskysymykset olivat paljon esillä Taito-lehdessä. Ammattitukintojen myötä käsi- ja taideteollisuusalalla ammattitaidon saattoi osoittaa sen hankkimistavasta riippumatta näyttökokeissa. Alan erikoistumisopinnoissa keskityttiin oman ammatillisen toiminnan kehittämiseen myös kansainvälisesti.

Taito-lehdessä esiteltiin useita menestyviä käsityöyrittäjiä ja alan tulevia lupauksia kaikilta käsityön tekemisen aloilta. Malleissaan, joiden ohjeet oli siirretty omaan erilliseen liitteeseen, se keskittyi kuitenkin pääsääntöisesti kodintekstiileihin ja vaatetukseen.