Käsityöyritysten määrä on 2000-luvulla ollut tasaisessa laskussa Suomessa. Verkostoja ja yhteistyötä yrittäjien välillä pidetään yleisesti tärkeinä asioina, erityisesti pienyritysten selviytymisen ja menestymisen kannalta. Tamperelaiset, omilla toiminimillään käsityötä ammatillisesti harjoittavat Aija Daniel ja Marjukka Järvinen ovat nähneet yhteistyön mahdollisuudet ja pyörittävät sekä omien että jälleenmyytävien käsitöiden myyntiin erikoistunutta käsityöliikettään Villiluumua yhdessä.
Villiluumu sai alkunsa vuonna 2009, kun yritys, jossa Daniel ja Järvinen työskentelivät niin ikään yhdessä tuli tiensä päähän. Ajatus yhteisestä käsityöliikkeestä syntyi heti ja Villiluumu avattiin hyvin nopeasti entisen työpaikan lopetettua. Yrittäjyys oli kummallekin käsityöläiselle selvä valinta, koska työllistyminen alalle muuten, erityisesti yhtä suurilla vapauksilla, koettiin hyvin vaikeaksi.
Yhdessä pysyminenkin oli itsestään selvää: Daniel ja Järvinen tunsivat toisensa hyvin ja tiesivät aiemmasta kokemuksesta, että yhdessä työskentely toimii. Daniel kertoo, että messumatkojen ja muiden stressaavien tilanteiden läpikäyneinä, mahdollisia riitoja ja yhteistyökyvyttömyyttä ei tarvinnut pelätä.
Kun yrittäjät tuntevat toisensa hyvin, syntyy myös molemminpuolinen luottamus toisen työhön. Luottamus toiseen helpottaa myös Danielin ja Järvisen elämää. Järvinen kertoo, ettei kummankaan tarvitse huolehtia siitä, ettei toinen hoitaisi tehtäviään.
Selkeä, reilu ja yhdessä sovittu tehtävien jako korostuukin Danielin ja Järvisen yhteistyön toimivuudessa. Jo liiketilaa remontoidessa mietitty tilanjako ja omat vastuualueet yrityksen pyörittämisessä tekevät yhdessä työskentelystä mutkatonta. ”Tarkat säännöt, että toinen ei saa sorkkia sinne toisen alueelle”, Daniel painottaa.
Työtehtävien jaon on oltava reilua, mutta parhaan lopputuloksen saamiseksi jaossa kannattaa ottaa huomioon kunkin yrittäjän henkilökohtainen osaaminen. Villiluumussa matematiikan pitkän oppimäärän opiskellut Daniel ottaa vastuun yrityksen rahaliikenteestä ja autolla liikkuva Järvinen vastaa siitä, että liikkeestä löytyy kaikki tarvittava aina myyntikirjan sivuista paperipusseihin. Käytännön kykyjen ja mahdollisuuksien lisäksi työnjaossa on huomioitu kummankin toiveita: Daniel ei halua valokuvata ja Järvinen haluaa pysyä poissa Facebookista.
Suoraan kysyttäessä sekä Daniel että Järvinen toteavat yhteisen näkemyksen helpottavan yhdessä toimimista eniten. Eriävät mielipiteet, siitä millaisena yrityksenä yrittäjät Villiluumua pitävät vaikuttaisi työmukavuuden lisäksi myös itse yrityksen mahdollisuuksiin menestyä. Danielin ja Järvisen ei tarvitse riidellä siitä, millaisia tuotteita Villiluumuun otetaan myyntiin, millä asenteella asiakkaat otetaan vastaan tai miten liikettä markkinoidaan.
Yksimielisen linjauksen ansiosta, Villiluumusta on muodostunut käsityöliike, joka vastaa sekä Danielin ja Järvisen toiveita. Järvinen korostaa, että kumpikaan ei missään vaiheessa ole kokenut, että Villiluumun pitäisi olla ns. ”boutique” vaan paikka, jonne kaikenlaisten ihmisten on helppo astua sisään. Liikkeessä asioikin naisia ja miehiä kaikista ikäluokista ja toimiva konsepti kerää asiakkaita aina Rovaniemeltä asti.
Daniel ja Järvinen ovat samaa mieltä myös kysyttäessä yhteisyrittäjyyden haittapuolista. ”Onko meillä jotain hankalaa?” ”Ei.”
