Vuonna 1987 syntynyt Otto Paananen on omien sanojensa mukaan Jyväskylän nuorin tatuointiartisti. Sumiaisilta kotoisin oleva Paananen kuvailee lapsuutensa rankkojenkin kokemusten ja lapsuuden kuulo- ja puhevaurion vaikuttaneen osaltaan kiinnostukseen esimerkiksi piirtämistä kohtaan, vaikka vielä hänen vanhempiensa nuoruudessa tatuoinnit edustivat ”linnakundien” alakulttuuria.
Ennen omaa yritystä Paananen suunnitteli muille kuvia ja oli kokeneemman tekijän oppipoikana, sillä varsinaista koulutusta tatuoijan ammattiin ei ole. Tätä Paananen pitää kaksiteräisenä miekkana, sillä kilpaillulla alalla uusia tekijöitä ei välttämättä oteta avosylin vastaan.
Aluksi harjoitteluun kelpasi kaikki käsiin saatava – siannahka, oma ja kavereiden iho ja jopa banaanit. Piirustustaidon lisäksi tatuoiminen kysyy kärsivällisyyttä, sillä esimerkiksi erilaisia tekniikoita ja tapoja erilaisten ihotyyppien työstämiseen oppii käytännössä vain kokemuksen kautta. Piirtämistä ja kuvien tekemistä on harjoiteltava päivittäin. Suurimmat investoinnit ovat koneiden huoltaminen sekä neulojen ja muiden kertakäyttötarvikkeiden hankkiminen.
Paanaselle tatuoiminen on taidetta, jota kantaja arvostaa kuljettamalla hänen kättensä jälkeä mukanaan hautaansa asti. Hinnoittelun on perustuttava toisaalta rehellisyyteen, toisaalta oman työn arvostamiseen. Työ tehdään ajan kanssa huolella valmiiksi. Mainontansa Paananen hoitaa pitkälti puskaradion kautta sekä internetissä ja luonnollisesti myös asiakkaidensa – kävelevien mainosten – avulla. Työnsä arvostuksen hän kokee hyväksi.
Paanasen alalle on tyypillistä, että niin hyvä kuin huonokin maine leviävät alan piireissä ja asiakkaiden keskuudessa. Paananen korostaa esimerkiksi hygienian tärkeyttä sekä tatuoijan rauhallisuutta ja luotettavuutta. Asiakkaita ja ihotyyppejä on erilaisia, eikä lopputulos aina vastaa mielikuvia tai esimerkiksi paperille printattua kuvaa johtuen tästä yksilöllisyydestä. Liian vaativiksi katsomiensa tapausten kohdalla Paananen ohjaa asiakkaan mieluummin suoraan toiselle tatuoijalle, joka on tehnyt työtä pidempään.
Asiakaskunta on Paanasen mukaan viime vuosina hieman muuttunut ja tatuoinneista on tullut suosittuja myös esimerkiksi vanhempien naisten keskuudessa. Tyypillisen asiakkaan lokerointi ole enää yhtä helppoa kuin aikaisemmin. Suomessa mikään laki kiellä ihmistä ottamasta tatuointeja ja Paananen korostaa, että on jokaisen oman harkintakyvyn varassa, millaisen omasta ulkonäöstään tekee. Tatuointeihin liittyy hänen mukaansa usein tärkeä muisto esimerkiksi kuolleista rakkaista. Paananen pitääkin nimenomaan muistotatuointien tekemistä yhtenä tatuoimisen hienoimmista puolista.
Ensimmäistä tatuointiaan ottavalle hän suosittelee harkintaa. Tatuointi-innostus syttyy nopeasti, mutta kaikki eivät sittenkään ole välttämättä tiedostaneet joutuvansa elämään kuvansa kanssa koko ikänsä. Hän suosittelee epäonnistuneiden tai kaduttamaan käyneiden tatuointien päälle otettavaksi peitekuvia tai korjauksia kalliiden poisto-operaatioiden sijaan. Ja ainahan nuoruudessa otettu huonokin tatuointi on muistuttamassa eletystä elämästä, Paananen miettii.
Toistaiseksi Paananen on käynyt myös muissa töissä, mutta tatuointiala houkuttelee miestä pauloihinsa jatkuvasti enemmän. Ammatillisena haaveena on päästä jatkossa osallistumaan enemmän esimerkiksi kansainvälisille messuille.
