Tekstiilisuunnittelija ja –taiteilija Tarja Wallius suunnittelee ja valmistaa käyttö- ja taidetekstiilejä, sekä kankaita ekologisista lähtökohdista käsin. Tarja Wallius Design perustettiin vuonna 1995 ja hyvän alihankintaverkoston ansiosta taiteilija sai itse keskittyä tekstiilien värjäykseen ja suunnitteluun muiden hoitaessa teosten valmistamisen. Batikin parissa Wallius työskenteli vuosina 1992–2013, minkä lisäksi hän opetti myös Siilijärven Toivalassa sijaitsevassa Ingmanin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. HALOO–kierrätysmateriaalisarjansa Wallius suunnitteli vuosien varrella käyttäen mm. vanhoja, värjättyjä ja poistolakanoita.
Batikki on yksi Tarja Walliukselle henkilökohtaisesti tärkeimmistä tekniikoista ja se on ollut lähellä taiteilijan sydäntä jo kaksikymmentä vuotta. Wallius tutustui tekniikkaan opiskellessaan Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiassa ja syvensi oppimistaan myöhemmin Tansaniassa 3 kuukauden pituisen harjoittelun myötä. Afrikkalaisten tapa käyttää tekniikkaa luovasti ja suurpiirteisesti viehätti taiteilijaa, sillä ero koulussa noudatettuun tiukkaan tekotapaan oli suuri.
Batikissa Walliuksen käyttämät kankaat ja värit olivat laadukkaita ja jokainen kuvio maalattu käsin. Parhaimmillaan Walliuksella oli yli 20 jälleenmyyjää, sekä alihankkijoita n. 10, joiden kesken osa työvaiheista oli jaettu. Walliuksen batikin peruskuvioiden (rinkeli, kräkkeri, rasti) taustalla ovat taiteilijan lapsuudenmuistot, kuten voileipäkeksiin liittyvät nostalgiset muistot (cream cracker). Playstationin käyttämät kuviot (ohjaimen symbolit) toimivat myös muodon innoittajina. Jazz-liitto pyysi Walliusta suunnittelemaan kuosin, jonka myötä piano-kuvio syntyi. Jokaisen kuvion taustalla on aina jokin taiteilijan kokemus tai ajatus.
Batikin tultua päätökseen vuonna 2013 taiteilija suuntasi katseensa tulevaan ja uusiin mahdollisuuksiin. DREAM–installaatio heräsi ajatuksiin noina aikoina ja valmis installaatio nähtiin 27.6–16.7.2015 Galleria G12:ssa, jossa Wallius työskentelee satunnaisesti. Tällä hetkellä taiteilija näkee tulevaisuutensa installaatioiden parissa.
DREAM-installaation lähtökohtana on kuvata naiseutta ja sitä mitä naisena oleminen ylipäätään on. Tarja Wallius haluaa kuvata teoksellaan naimisiinmenoa, avioliittoa ja perhettä. Tästä syystä installaatio sai muodokseen naisen hääpuvun. Materiaalina toimivat taiteilijan itsensä, lähipiirin sekä Varpaisjärven tekstiilikierrättäjien kierrättämät tekstiilinenäliinat. Teoksen yläosaa varten Wallius oli hankkinut kirpputorilta vanhoja korsetteja.
Wallius muisteli äitinsä kanssa tutuissa lapsuudenmaisemissa naisena olemista ja kokemusta perheestä. Keskustelujen kautta syntyi idea installaatiolle ja ajatuksille, joita Wallius ja hänen äitinsä kirjailivat yksittäisiin nenäliinoihin. Liinoissa oli mm. seuraavanlaisia lauseita: ”Täällä minä kerran kanssas olla sain, kahden vain”, ”En merkinnyt mitään”, ”YÖK”.
Koska kierrättäminen on Tarja Walliukselle tärkeää, hän käytti kierrätysmateriaaleja HALOO!-sarjassaan. Materiaaliksi valikoituivat mm. vanhat sairaalakankaat. Materiaali asettaa omat vaatimuksensa, koska se on tietyn kokoista ja käytössä kulunutta. Lähtökohtana toimi ajatus siitä, mitä materiaalista on mahdollista tehdä. Materiaalin koko ja tukevuus ohjasivat Walliusta suunnittelemaan erilaisia kasseja, pussukoita, essuja, sekä patakintaita ja –lappuja. Wallius koki myös tärkeäksi, että tuotteet muodostivat yhtenäisen keittiötuotesarjan.
