Tanja Spormann-Karlsson

Hampurissa syntynyt Tanja on saanut sosiaalialan koulutuksen, seilannut pitkään maailman meriä aina Thaimaasta ja Karibialla saakka. Miehensäkin Tanja löysi laivalla työskennellessään ja yhdessä pariskunta ”rantautui” Maarianhaminaan 1990-luvun alussa. ”Saadakseni hyvän ruotsinkielen taidon päätin mennä täällä paikalliseen kouluun ja valitsin paikaksi Tosarbyn kovien materiaalien linjan” kertoo Tanja. Koulun jälkeen Tanja on työskennellyt Itäisen Sataman pajassa seppänä keskimäärin kolmena päivänä viikossa. Muina päivinä taottuja töitä täytyy viimeistellä mm. mustapolttamalla ja hiomalla. Kolme päivää kuukaudessa Tanja osallistuu omalta osaltaan Bagarstuganin myyntivuoroihin seitsemän muun käsityöläisen ohella. Myyntityössä on se hyvä puoli että tapaa omia asiakkaitaan ja saa myös suoraa palautetta.

Laivoilla työskentely ei ole Tanjan osalta kokonaan ohitse, sillä kesäisin hän heittää keikkaa mm. Linden ja Albanus aluksilla kuuman ja pimeän sepäntyön ohella. Työnteko ja tilausryhmien palveleminen tuntuu lähes lomalta, mikäli purjehdus ei kestä neljää viikkoa. Arkisen taonnan lisäksi Tanja on pitänyt taontakursseja mm. kansalaisopistolla

Tanjan tuotteet ovat yksinkertaisen pelkistettyjä ja kauniita tuotteita. Meri, viikinkiaika, tuuli – ideat syntyvät välillä kuin itsestään. Varsinaisen valmiin tuotteen kehittelyprosessi on pitkä ja valmiin tuotteen aikaansaaminen vaatii paljon prototyyppejä. Erityisesti yhteisnäyttelyiden ut teemat kannustavat kehittämään jatkuvasti uusia malleja. Suosituimpia malleja ovat vuosien mittaan olleet kynttilänjalat, lampetit, kynttiläkruunut. Tuotteiden myynnin kannalta sesonkiaikaa on tietenkin kesä, mutta ahvenanmaalaiset tuntuvat arvostavan käsityöläisten tuotteita ja niitä ostetaan pitkin vuotta merkkipäivälahjoiksi.

Parhaana puolena omassa työnteossaan Tanja pitää käsityöläisen vapautta. Työajoista voi päättää itse ilman että kukaan on valvomassa niiden noudattamista. Kääntöpuolena on tietenkin tulojen jatkuva epävarmuus ja onhan sepän työ likaista ja raskasta. Tanja on ollut mukana myös Skärgårdsmak- projektissa, jonka kursseja hän on pitänyt mielenkiintoisina ja tarpeellisina. Nyt uusi osakeyhtiömuotoinen toimintamalli ei hänen mielestään sovellu käsityöläisille joiden tuotanto on suhteellisen pientä. Vuosittain hänen täytyisi maksaa noin 500 euroa yhteiseen kassaan, joka olisi noin 20% liikevaihdostani. Luultavasti osallistuminen osakeyhtiömuotoiseen toimintaan on mahdotonta, sillä siihen ei vain ole varaa.

”Tällä hetkellä olen tyytyväinen omaan työhöni. Mutta en tiedä miten on kymmenen vuoden jälkeen olenko yhä seppänä. Aina on mahdollista palata sosiaalialan töihin. Ei kuitenkaan missään nimessä toimistotöihin, kahdeksasta neljään. Tulevaisuus näyttää.”