Laukaan kyläsepän Sami Kärkkäisen ensimmäinen ammatti oli leipuri. Alalla muutaman vuoden työskenneltyää hän sairastui astmaan ja joutui lopettamaan leipurin työt. Hän oli 25-vuotias ja mietti, mitä tekisi.
Vastaus löytyi, kun hän pääsi opiskelemaan Lahden käsi- ja taideteollisuuskouluun ja huomasi heti viihtyvänsä pajalla ja nauttivansa takomisesta. Hän valmistui vuonna 2001 metalliartesaaniksi. Sepäksi hän sanoo tulevansa vasta monen kymmenen vuoden työllä ja kokemuksella. Elätettyään perheensä työllään kymmenen vuotta hän sanoo olevansa edelleen alkuvaiheessa.
Ensimmäisiä sepäntöitä olivat rautakangen teroitukset Kärkkäisen ollessa ystävänsä maatilalla töissä. Kun yhden asiakkaan rautakanget oli teroitettu, lähti sana leviämään ja asiakkaita riitti. Muutaman kuukauden kuluttua Kärkkäinen lähti kisällinkierrokselle ja kiersi Suomea ja ulkomaita oppipoikana. Takomo Rautakärpäsen hän perusti keväällä 2002 Laukaaseen pajaan, jossa on tehty sepäntöitä 1930-luvulta saakka.
Kärkkäiselle on tärkeää olla kuin vanhan ajan kyläseppä, asiakaspalvelija, joka tekee kaikkea monipuolisesti. Hän tekee omaa mallistoa ja tilaustöitä aiheinaan niin käyttö- kuin koriste-esineetkin. Suurimpia sesonkeja ovat joulu ja kesä. Jouluna ihmiset ostavat erityisesti lahjatavaraa, kesällä taas ostetaan esimerkiksi löylykauhoja mökille. Käsintaotut rautanaulat ja ruusut ovat hittituotteita ympäri vuoden. Rakkaus työhön on Kärkkäiselle tärkeää. Fyysisesti raskasta työtä ei jaksaisi tehdä, ellei siitä oikeasti pitäisi. Hän painottaa huolenpitoa niin henkisestä kuin fyysisestäkin terveydestä. Tasapaino löytyy, kun työn lisäksi urheilee ja lepää tarpeeksi.
Kärkkäinen kiertää opettamassa kolmessa kansalaisopistossa ja kahdessa käsi- ja taideteollisuuskoulussa sekä järjestää erilaisia työnäytöksiä, tapahtumia ja työpajoja. Lasten työpajoissa hän haluaa tarjota onnistumisen elämyksiä ja kokemuksen siitä, että jokainen voi oppia ja osata.
Kärkkäinen kertoo kohdanneensa ulkonäkönsä vuoksi ennakkoluuloja. Stereotypioiden mukaan seppä on poikkeuksellisen iso, parrakas mies. Kärkkäisen sepänkykyjä on jopa epäilty, mutta hän on todistanut epäilyt vääriksi. Hän tietää myös naisten kohtaavan ennakkoluuloja alalla, mikä harmittaa häntä. Vaikka ala miesvaltainen onkin, tuntee Kärkkäinen maailmalta omien sanojensa mukaan todella kovia mestari-luokan naisseppiä. Hänellä itselläänkin on naiskisälli ja kursseilla on käynyt tyttöjä. Hän toivoo, että naisia olisi alalla enemmän.
Kärkkäinen ei usko papereiden tai kilpailutulosten kertovan kaikkea. Hänellä ei ole kisällinpapereita eikä hän tiedä tuleeko koskaan suorittamaan mestarinpapereitakaan. Hän kertoo oman mestarinsa Rauno Lehtosen olevan maailman parhaita seppiä, vaikkei tälläkään papereita ole. Kilpailuissa Kärkkäinen on käynyt ja pärjännytkin, mutta hänen mielestään palkintoja tärkeämpää on oman kehityksen näkeminen. Itseään voi haastaa itseään eri kilpailulajeissa, kuten kilpailtaessa aikaa vastaan tai tarkkuudessa.
Kärkkäinen kokee, että teollistumisesta huolimatta seppiä tarvitaan ja ihmiset haluavat persoonallisia tuotteita. Hän uskoo ammatin säilyvän, sillä ammatin suosio ja kysyntä on vaihdellut, mutta seppiä on aina tarvittu. Hän näkee sepän töillä ja käsitöillä yleensäkin tulevaisuuden. Samasta syystä hän pitää mielellään alaa esillä ja kertoo siitä kiinnostuneille.
