Taidevalaja Erkki Liukkonen on toiminut valannan parissa likimain 50 vuotta. Jo toistakymmentä vuotta hän on pitänyt verstastaan Taidekeskus Järvilinnassa, Laukaassa.
Omien sanojensa mukaan hän on itseoppinut valaja, onnistumisen ja erehdyksen kautta. Innostuksen valamiseen ja käsityöläisyyteen yleensä, Liukkonen on saanut jo lapsena. Seuraamalla vanhempien keskusteluja ja ympärillä olevien käsityöläisten tekemisiä.
Liukkonen kokee olevansa taiteellisesti suuntautunut käsityöläinen. Omia töitä on tullut tehtyä ja ideoita niille olisi, mutta aikaa taidevalulta ei paljoa jää omien töiden työstämiseen. Kiireestä ja työllistymisestä pitävät huolen kuvanveistäjät. Harva kuvanveistäjä Suomessa valaa itse teoksiaan ja varteenotettavia valajiakin on vähenevissä määrin. Taidevalanta on ennen kaikkea Liukkosen mukaan elämäntapa, siksi taustalle tarvitaankin palo ja mielenkiinto tehtävään työhön.
Taidevalutuotannoltaan Liukkonen ei kuitenkaan paini höyhensarjassa. Teoksia on ympäri Järvilinnan aluetta. Niitä löytyy niin Jyväskylän Kypärämäestä, Kuokkalasta kuin Hämeentieltäkin. Eteläisin teos on Keniassa. Niitä löytyy myös Saksasta, Tšekkoslovakiasta ja Kanadasta. Apua valamisen pikkutarkkuuteen on tultu hakemaan Lontoosta asti. Työn tarkkuutta vaativa keskittyminen ja ongelman ilmetessä, älyllinen pohdinta virheen korjaamiseksi ovat myös asioita jotka Liukkosta työssään motivoivat.
Taidevalaminen on perinteisesti kisälliammatti ja varsinaista suoraa koulutusta siihen ei ole. Kisällin puuttuminen ja näin ollen perinteen jatkuminen Liukkosta mietityttääkin. Taidevalanta ei ole helppoa eikä fyysisestikkään kevyttä työtä, joten nykyään vetovoimaa alalle ei oikein ole. Mutta vaikka oppilaat, jotka valimolla käyvät erilaisten kurssien myötä, eivät ehkä kasva ammattivalajiksi, avaa valannan parissa työskentely heidän silmiään taiteen ja käsityöläisyyden arvostuksen saralla ja heistä kehkeytyy hyviä, mutta myös kriittisiä taiteen kuluttajia.
Erkki Liukkonen siis myös opettaa valantaa. Kolmekymmentäkaksi vuotta on tullut opetusta täyteen kansalaisopistolla ja joka keskiviikko Järvilinnassa on avoimet ovet valamisen opetteluun. Kysyttäessä opettamisen mielekkyydestä, Liukkonen vastaa, että sen pitäisi ehdottomasti olla yhteiskunnassa prioriteetti numero yksi. Jälkipolvien kasvatus. Sitä tekevät metsän eläimetkin, miksei siis ihminenkin.
