Sonja Borenius-Klintberg

Ahvenanmaalla syntynyt Sonja Borenius-Klintberg kävi keskikoulun Maarianhaminassa. Keraamikon koulutukseen Tukholmaan Sonja haki koulun jälkeen tehtyään ensin töitä usealla eri alalla. Miehensä Fredrik Klintbergin Sonja tapasi opiskellessaan Tukholmassa. Molemmat tunsivat keramiikan omaksi materiaalikseen ja jatkoivat opintojaan arvostetussa Kapellagårdenin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa Öölannissa. Kaksivuotinen keramiikka-alan koulutus oli intensiivistä ja tasokasta. Opintojen jälkeen vuonna 1983 Sonja muutti miehensä kanssa Ahvenanmaalle Sundiin ja he perustivat oman keramiikkapajan. Talvisin pariskunta valmisti keramiikkaa, jota myi markkinoilla ja kesäisin Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa. Keramiikan tekeminen oli mielekästä ja se kannatti. Taloudellisesti tiukempina aikoina Sonja toimi lisäksi kansalaisopistossa keramiikan opettajana.

Perheeseen syntyi kaksi lasta ja lasten ollessa pieniä Sonja pystyi työskentelemään entistä vähemmän omassa yrityksessä, mutta keraamikkoharjoittelijoiden avulla tultiin toimeen. Noina vuosina monista harjoittelijoista tuli kuin perheenjäseniä heidän työskennellessään ja asuessaan perheessä. Sonja teki keramiikkaa sivutoimisesti ja joitain suurempia tilaustöitä, yhdessä miehensä kanssa. Pariskunta teki mm. keramiikkareliefin 1990 valmistuneen Maarianhaminan kirjastotalon lastenosastolle.

Perheen elanto tuli keramiikasta aina vuoteen 1996, jolloin Sonjan mies ystävänsä innostamana kiinnostui Atk:sta. Kiinnostuksesta virisikin vähitellen Fredrikille uusi ammatti ja hän sai atk-alan työpaikan Maarianhaminalaisesta yrityksestä. Yht’äkkiä Sonja huomasi tekevänsä yksin keramiikkaa työpajassaan Sundissa. Muutos ei ollut helppo, sillä aiemmin työskentely oli muotoutunut parityöskentelyksi ja molemmat olivat tehneet pääasiallisesti tiettyjä työtehtäviä. Toisaalta Sonjalle muutos oli kuin uusi alku, jolloin tuntui että osa työvaiheista helpottui ja osa vaikeutui. Perhe muutti kaupunkiin lähelle Fredrikin työpaikkaa vuonna 1998. Sonja Borenius-Klintberg on nykyään yksi Bagarstugan käsityömyymälän seitsemästä käsityöläisestä. Sonjalla on nyt oma työpaja Maarianhaminassa ja se mahdollistaa työskentelyn hänelle itselleen soveltuvina aikoina.

Sonjan työskentely on muuttunut vuosien myötä. Aiemmin Jan Karlsgårdenin aikana tuotteiden oli oltava pieniä, mukavia ja hyvin kaupaksi meneviä. Nykyään Sonja haluaa että tuotteissa on jokin kantava ajatus, idea joka avautuu ajattelun kautta. Ennen tuotanto sovitettiin matkailijoille sopivaksi. Nykyään Sonjan pohtii, ” Töitteni avulla haluan ilmaista ajatuksiani, sanoisin että olen eettinen keraamikko.” Sonja toteaa että ehkä ideat omiin töihin tulevat alitajunnan kautta elämänvarren kokemuksista. Sonjan tuotanto on yli kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut ja kehittynyt eteenpäin. Yksinkertaistamisen tarve on ollut Sonjan kantava idea viime vuosina.
Bagarstuganissa toimiminen tuo mukanaan oman työyhteisön ja verkoston. Sonja pohtii: ”Kaikki yhteistyö ihmisten välillä rikastuttaa ajatusmaailmaa, varsinkin kun oma työ on yksin pajassa puurtamista.”