Simon Linney

Siv ja Simon Linney, keramiikalle omistautunut pariskunta työskentelee kotonaan Hammarlandissa noin kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä Maarianhaminasta. Englantilaissyntyinen Simon tuli Jussi’s keramik- savipajaan töihin vuonna 1980 Sivin ollessa siellä harjoittelijana. Näin pariskunta tutustui toisiinsa ja huomasi viihtyvänsä hyvin keskenään ja muutaman vuoden seurusteltuaan he menivät naimisiin 1984.

Ahvenanmaalla syntynyt Siv muistaa että savi, erityisesti punasavi on kiehtonut häntä materiaalina jo lapsesta saakka. Niin keramiikka ja keraamikon ammatti tuntui ainoalta oikealta mahdollisuudelta kansankorkeakoulun käsityölinjan jälkeen. Siv olikin tyytyväinen päästessään 18-vuotiaana harjoittelijaksi Jussi’s keramik- savipajaan. Tekniikka kehittyi kun Jussi´s keramik-pajassa tehtiin suuria keramiikkaeriä samanlaisia tuotteita.

Englantilaissyntyinen Simon sai jo kouluaikanaan kipinän savitöihin ja kävi sen vuoksi Nothamptonilaisessa taidekoulussa teollisen muotoilun linjan ja erikoistui keramiikkaan. Valmistuttuaan hän työskenteli kolmisen vuotta keramiikkapajassa Islannissa ja hakiessaan uutta työpaikkaa, löysi keramiikka-alan lehden kautta paikan dreijaajana Ahvenanmaalta Jussi’s keramik- savipajasta. Vaikka työ oli aluksi mielenkiintoista ja siinä oppi dreijaamaan suuriakin eriä samanlaisia tuotteita, pelkkä dreijaaminen alkoi vähitellen kyllästyttää ja oman yrityksen perustaminen tuli ajankohtaiseksi.

Pariskunta teki vuonna 1984 kaksi suurta ratkaisua eli meni naimisiin ja perusti oman savipajan Sivin isovanhemmilta hankitulle Lugnetin tilalle. Pariskunta tiesi millaisia koneita pajassa tarvitaan ja investoi heti alusta alkaen kunnon laitteisiin, jotka ovat edelleen käytössä. Aluksi Siv ja Simon olivat osa-aikaisesti töissä Jussi’s keramik- savipajassa ja siirtyminen yksinomaan oman pajan töihin tapahtui vähitellen. Kotona työskentely mahdollisti perheen kahden pojan syntyessä lastenhoidon kotona aina kouluikään saakka. Vanhempien työpaikka tuli lapsille tutuksi.

Hammarlandissa sijaitsevan Savipajan yhteydessä on myymälä, jossa suurin osa tuotannosta myydään. Asiakkaat saavat mahdollisuuden nähdä missä tuotteet valmistetaan ja näin tuotteilla on siis tekijät. Pajassa ja myymälässä vierailevat muun muassa mökkiasukkaat, jotka asuvat Ahvenanmaalla viikon tai kaksi. Maakuntaa kiertäessään he katselevat nähtävyyksiä ja löytävät myös tällaiset pienet myyntipisteet. Monista perheistä tulee vakioasiakkaita, jotka tuovat mukanaan asiakkaiksi uusia perheitä. Kesäisin asiakaskunta on hyvin vaihtelevaa. Siv ja Simon järjestävät usein kesäisin matkailijoiden lapsille mahdollisuuden kokeilla itse savitöiden tekemistä. Vierailevat kouluryhmät työllistävät pariskuntaa kesäisin. Monille vierailuista jää mukava muisto vuosikymmenienkin päähän.

Sivin ja Simonin tuotanto jakaantuu kahtia, punasaveen ja valkosaveen eli kivitavaraan. Työvuosi jakautuu kummankin tuoteryhmän tuotantokausiin, jolloin valmistetaan puna – tai valkosavituotteita. Savipajan erikoisuus on ulkona puilla lämmitettävä keramiikanpolttouuni, joka lämmitetään 12 – 15 kertaa vuodessa.

Uunissa poltetuista tuotteista tulee ulkoasultaan todella yksilöllisiä, sillä jokaisen lasite voi olla erilainen riippuvainen tuotteen sijainnista polton aikana. Tuotteiden paras myyntisesonki on kesällä erityisesti heinäkuussa, jolloin Ahvenanmaalla lomailee kymmeniätuhansia matkailijoita. Joulumyynnistä on viime vuosina tullut entistä tärkeämpi muun muassa Merikorttelissa järjestettävien joulumarkkinoiden ansiosta.

Pariskunta on mukana myös Bagarstugan-myymälän toiminnassa vuodesta 2002 lähtien. Muita jälleenmyyjiä heillä ei ole Fäktargubbenin ja Bagarstuganin ohella. Lugnet-keramik pajan Siv ja Simon ovat viime vuosina huomanneet internetin merkityksen markkinoinnille. Lugnet-keramiikalla on olemassa omat www.sivut ja sähköposti. Tuotteita ei pyritä myymään sähköpostin avulla, mutta monet ryhmät varaavat käyntinsä juuri sähköpostitse. Tärkeänä Ahvenanmaalaisen käsityön puolestapuhujana molemmat pitävät Ahvenanmaan käsi- ja taideteollisuusyhdistystä, jonka mukana pajan tuotteita on kiertänyt näyttelyissä ympäri maailman.

Kahdenkymmenen vuoden aikana on tullut todistettua, että keramiikalla elää. Leipä ei aina ole leveä, mutta on sovitettava menot tuloihin. Siv tiivistää molempien ajatukset tämän hetken tilanteestaan seuraavasti: ”Tapa jolla elämme on tietyllä tapaa etuoikeus, että voi työskennellä ja elää näin miten me teemme. Ja minä viihdyn todella hyvin. En haluaisi muuttaa täältä tai tätä elämää mihinkään.”