Jyväskylän Toivolan Vanha Piha on tunnettu käsityöläisistään, joista yksi on käsityöläispihalla pajaansa pitävä Markus Ahola. Sepäntoimia Ahola on tehnyt vuodesta 2004 asti ja nykyisin toimii yrittäjänä perinteisessä takomossa Manalanpajassa. Kiinteän pajan lisäksi Ahola on kierrellyt eri markkinoilla ja tapahtumissa esitellen sepäntaitojaan ja myyden tuotteitaan.
Kipinä sepänammattiin syntyi Aholalle aikuisiässä hänen nähtyään sepän työnsä touhussa. Ensikosketuksen pajaan hän sai kansalaisopiston kurssilta. Sitä seurasi työssäoppimista kisällinä aina ulkomaita myöten Aholan ollessa erään talven virolaisen sepän opissa. Oman pajan hän perusti jo vuonna 2005 vanhaan puuliiteriin, jota kollegat pitivät legendaarisena paikkana, jossa oli intoa enemmän kuin järkeä. Nykyisinkin yhteydet kollegoihin ja seppämestareihin ovat tiiviit, ja heiltä tuleekin kysyttyä tarvittaessa neuvoa.
Loppujen lopuksi työnjälki on aina kiinni omista taidoistaan, jotka karttuvat työtä tekemällä. Vanhoille töille tuleekin jo naurettua, vaikka ne ovat edelleen, yhdessä varhaisten positiivisten asiakaskokemusten kanssa, tärkeitä motivoijia. Sosiaalisuus on sepän ammatissa elinehto, sillä nykyään taito markkinoida ja myydä tuotteita on tärkeää. Manalanpajallakin pitää koko ajan panostaa johonkin uuteen ja olla esillä ihmisille.
Pajatoiminnan siirtyminen nykyiselle paikalleen kaupunkilaisten lähelle otti ensiaskeleensa jo varsin varhain. Aholan työskennellä Aren aukiolla joulumarkkinoiden aikaan vuoden 2008 tienoilla Toivolan Vanhan Pihan isäntä Marko Saxberg lähestyi Aholaa ja kysyi hänen kiinnostustaan lähteä Saxbergin tuolloin tuoreeseen hankkeeseen mukaan. Lopullinen siirtyminen Toivolan pihaan tapahtui vuonna 2012, joskin kiinteistö tarvitsi pitkällisen remontin toimiakseen nykypäiväisenä pajana. Sijaintiin keskellä kaupunkia Ahola on erityisen tyytyväinen ja onkin mahdollisuudesta kiitollinen Saxbergille.
Aholalla on alusta alkaen ollut tavoitteena tehdä kestäviä tuotteita ja hän paheksuukin tietyiltä osin nykyistä kertakäyttökulttuuria. Pajalla yritetäänkin käyttää mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja, tavoitteena on antaa vanhalle raudalle uusi elämä. Kyseessä onkin kutsumusammatti, eikä Aholan tavoitteena ole lyödä rahoiksi. Käsityön arvostus on kuitenkin viime vuosina kasvanut Suomessa ja Ahola katsookin sepän ammatin elävän tiettyä nousukautta uusia pajoja perustettaessa ympäri Suomea.
Eräs mieleen painunut ja Aholan asennetta ammattiinsa kuvaava muisto on, kun hän ollessaan takomassa Peukkulan lastenpuistossa herätti erityisesti lasten kiinnostusta. Aholan periaatteena on ollut, ettei hän koskaan jätä tekemättä kauppoja lasten kanssa, joten hän päätyikin vaihtokaupalla myymään takomansa korun lapsen tarjoamaa suklaakolikkoa vastaan. Sanan kiirittyä lastenpuistossa kauppa tosiaan kävi Aholan vaihtaessa koruja makeisiin ja päivän lopuksi Ahola tulikin kotiinsa rahakirstu täynnä suklaakolikoita.
”Että tämmöisestä bisneksestä tässä puhutaan”, Ahola naurahtaa muistellessaan tapahtunutta.
