Kaikki alkoi siitä, kun lahtelainen tekstiilitaiteilija Nanna Salmi suunnitteli 1990-luvun lopussa ystävättärelleen syntymäpäivälahjaksi jouhikorun. Tämän seurauksena hevosihmisiltä alkoi sadella tilauksia ja suuren kysynnän myötä Salmi päätti ryhtyä jouhikorujen suunnittelijaksi. Keksintö oli ainutlaatuinen. Tuohon aikaan Salmi ei löytänyt maailmasta ketään toista, joka olisi tehnyt samalla idealla jouhikoruja, eli yhdistämällä kudotun jouhinauhan moderniin jalometallikoruun. Tämän suomalaisen innovaation tuotteisiin kuuluvat sormukset, rannekorut, kaulakorut, korvakorut, rintakorut, plastronneulat, kalvosinnapit sekä solmioneulat. Nykyään Salmen yritystoiminta on maailmanlaajuisesti tunnettu ja jälleenmyyjät myyvät hänen korujaan muun muassa hevostarvikeliikkeissä ympäri maailmaa.
Haastattelin 23.3.2018 Salmea hänen työstään ja materiaalista, jota hän suunnittelemissaan koruissa käyttää. Asiakkaiden kanssa Salmi tykkää tehdä yhteistyötä ja työpäivät koostuvat usein neuvotteluista ja suunnitteluista. Lisäksi hänen työhönsä sisältyy luonnollisesti materiaalin valmistelu: Aluksi hän pesee jouhet vaikka ne olisivat puhtaat jo valmiiksi. Tämän jälkeen hän testaa kestävyyden venyttämällä jouhia yksitellen. Kiharat jouhet Salmi hylkää, koska ne vääntävät nauhaa. Jouhien pitää olla myös tarpeeksi pitkiä ja niiden värit on valittava tarkasti. Jouhissa on Salmen mukaan laatueroja yhtälailla kuin hiuksissakin ja niiden testaaminen vie suuren osan hänen työajastaan. Tarkkuutta vaativan prosessin jälkeen alkaa kutominen.
Ominaisuus, jota työssä tarvitaan, on Salmen mielestä synnyinlahjana saatu muodon ja värin taju. Myös sorminäppäryys ja hyvä motoriikka ovat vaadittuja ominaisuuksia nauhan kudonnassa. Tärkeintä on kuitenkin intohimo omaan työhön. Salmella on aina ollut halu luoda jotain uniikkia ja erilaista. Yllätyksekseen hän on kuitenkin huomannut, että pitää erityisen paljon yhä uudelleen ja uudelleen mustan jouhen kutomisesta vaikka lopputulos onkin jokseenkin saman näköinen joka kerta. Jouhen kutominen ei ole kuitenkaan rutiinityötä ja jokainen jouhi – olivatpa ne kaikki sitten mustia, ovat loppujen lopuksi muodoltaan ja paksuudeltaan erilaisia.
Suurin osa Salmen asiakkaista haluaa ikuistaan oman hevosen jouhet korun muodossa. Myös Salmella itsellään on läheinen suhde hevosiin ja aikuisiällä aloitetun ratsastusharrastuksen myötä hän päätti aikoinaan ostaa oman hevosen. Haastattelussa hän mainitsi olevansa hieman huolissaan työnsä jatkosta ja etsivänsä seuraajaa, joka suhtautuisi kapean nauhan kutomiseen samalla intohimolla. Kudontatekniikan pystyy Salmen mukaan oppimaan kuka tahansa, mutta eri väristen jouhien järjestäminen määrättyyn järjestykseen on haastavaa ja vaatii taiteellista lahjakkuutta. Jouhien järjestyksellä on merkitystä nauhan kuvion kannalta. Salmi vannoi jatkavansa rakasta työtään niin kauan kuin suinkin pystyy.
