Haastattelimme harjoitustyötämme varten Jyväskylän kaupunginteatterin puvustonhoitaja Pirjo Järveä hänen pitkästä urastaan näytelmien puvustuksen parissa. Järvi on työskennellyt teatterin puvustamossa yli 40 vuotta ja on vuoden 2023 lopussa jäämässä eläkkeelle viimeisenä
nykyisen teatterirakennuksen alkuperäisistä työntekijöistä. Toteutimme haastattelun ja henkilökuvauksen teatterin tiloissa, joten pääsimme samalla dokumentoimaan myös Alvar Aallon suunnitteleman teatterirakennuksen ompelimoa sekä pukuvarastoja.
Järvi on työskennellyt kaupunginteatterilla aluksi vaatturina ja myöhemmin puvustonhoitajana. Vaatturina hänen työnkuvaansa kuului ompelutöitä, patinoimista, kankaanpainantaa sekä värjäystä. Puvustonhoitajana hän taas johtaa teatterin ompelimoa, järjestää ompelijoiden ja pukijoiden työtehtävät sekä hoitaa osan puvustukseen liittyvistä tilauksista. Tällä hetkellä teatterin puvustuksen parissa työskentelee Järven eli puvustonhoitajan lisäksi pukusuunnittelija, vaatturi, ompelija sekä pukija-pukuhuoltaja.
Kun uutta näytelmää aletaan suunnittelemaan ja valmistelemaan, aluksi pukusuunnittelija ja ohjaaja keskustelevat keskenään näytelmän tyylilajista ja aikakaudesta. Järvi tulee prosessiin mukaan siinä vaiheessa, kun aletaan suunnitella puvustuksen käytännön toteuttamista, pitää budjettikokouksia ja tehdä materiaalihankintoja. Järvi yhteistyössä pukusuunnittelijan ja ompelimon kanssa jakavat työt ja päättävät, kuka prosessissa hoitaa mitäkin. Koko ompelimo tulee mukaan siinä vaiheessa, kun näytelmän vaatteita aletaan työstää ompelimossa.
Käsityöammatista huolimatta Järvi käyttää työssään nykyisin paljon myös tietokonetta. Hän arvioi tekevänsä noin puolet työstään tietokoneella, mutta pyrkii edelleen tekemään mahdollisimman paljon käsillään. Käsillä tekemisen hän kokee luovana ja rentouttavana, kun tietokoneella työskentely taas ei juurikaan anna hänelle mitään. Hänelle käsityöläisyys on siis edelleen tärkeää, vaikka kaavat tehdään nykyisin tietokoneella. Hänen mukaansa se riippuu henkilöstä, kuinka paljon tietokoneella tehtyä kaavaa työstetään vielä käsin, mutta hän itse mielellään muokkaa kaavaa käsityönä.
Itselleen mieluisimmiksi projekteiksi toteuttaa Järvi mainitsee sadut sekä johonkin historialliseen aikakauteen sijoittuvat näytelmät, koska niissä puvut eivät ole kovinkaan tavanomaisia, vaan niissä saa toteuttaa erikoisempia pukuja. Suosikkinäytelmäkseen puvustaa hän mainitsee barokkiin sijoittuvan Tartuffen, johon hän teki miesten asuja. Nämä kategoriat – etenkin sadut – hän mainitsee myös haastavimmiksi toteuttaa, koska niissä joutuu välillä kokeilemaan ja etsimään ratkaisuja, ennen kuin löytyy toimiva, mutta hän pitää haasteista. Taiteellisen vision ja teknisen toteutuksen mahdollisuuksien yhteensovittaminen onkin usein haastavaa. Parhaita asioita työssä on Järven mielestä sen vaihtelevuus. Yksikään päivä ei kuulemma ole samanlainen kuin muut ja kaikki työstettävät projektit ovat keskenään erilaisia. Työ pysyy mielenkiintoisena, kun kaikki toteutettavat vaatekappaleet ovat erilaisia ja eri maailmoista.
Ammatissaan Järvi kokee useat piirteet ja tekijät tärkeiksi. Koulutus ja kiinnostus käsitöihin ovat hänen mielestään oleellisia. Lisäksi on hallittava tietotekniikka sekä omattava ainakin jonkin verran taiteellista silmää ja ”luovaa hulluutta”. Järvi korostaa myös yhteistyötaitoja: on toimittava vaihtuvien pukusuunnittelijoiden kanssa, joten kyky ymmärtää heidän toiveitaan on hyvin tärkeää. Eläkkeellä Järvi aikoo yrittää päästää irti ammattiminästään, mutta myöntää välillä teatterissa käydessään katselevansa ammattilaisen silmällä pukujen helmoja ja saumoja, varsinkin silloin, jos näytelmän tarina ei täysin imaise mukaansa.