Boffaaminen eli pehmoaseilla taistelu on harrastus, jossa pelaajat mittelevät keskenään usein itse tekemillään aseilla. Varustukseen kuuluvat muun muassa miekat, tikarit, jouset, keihäät sekä kilvet. Boffaaminen liittyy usein larppaamiseen eli liveroolipeleihin, joissa pelaajat eläytyvät pelihahmoihin lavastetussa pelimaailmassa. Pelaajat toimivat pelinjärjestäjän suunnittelemien juonikuvioiden keskellä, mutta pelillä ei ole tiettyä maalia eikä pelissä ole voittajia ja häviäjiä. Pelaajat valmistavat hyvin usein itse kaikki pelivälineensä aina vaatteista aseisiin.
Aseelliset yhteenotot ovat mahdollisia pelimaailmoissa. Koska kaikki muukin peli on näytelmänomaista, ovat myös taistelut lavastettuja. Pehmoaseilla voi taistella yhtä aikaa realistisesti ja toista satuttamatta. Kaikki pehmoaseiden harrastajat eivät larppaa, mutta heillekin on tarjolla erilaisia tapahtumia. Suomen suurimmassa roolipelitapahtumassa Ropeconissa on usein pehmomiekkailuun liittyvää ohjelmaa aina luennoista ja työpajoista bofferiturnaukseen.
Toinen suuri tapahtuma on vuosittain järjestettävä Sotahuuto, joka on skenaariovetoinen joukkotaistelun mallinnus. Siinä vaihtuvien järjestäjien valitseman historiallisen alueen ja ajankohdan eri liittoumiksi ja ryhmiksi järjestäytyneet sekä pukeutuneet ihmiset ottavat aseellisesti yhteen. Taistelujen lopputuloksia ei ole sovittu etukäteen, vaan sotureiden ja ryhmittymien välinen taistelutahto ratkaisee. Osallistujia tapahtumassa on yleensä yli 200.
Turvallista taistelua harjoitellaan pehmomiekkailuharjoituksissa, joita järjestetään ympäri Suomea. Harjoituksissa opetellaan käyttämään itse tehtyjä miekkoja ja kilpiä oikein sekä harjoitellaan puolustautumis- ja hyökkäyskuvioita. Harrastajien ikäskaala on laaja. Esimerkiksi jyväskyläläisen Maahinkaisen harjoituksissa käy 10–30-vuotiaita osallistujia.
Pehmoaseet jaetaan kahteen ryhmään materiaalin perusteella: lateksiaseet ja bofferit. Pehmoversioita voi tehdä melkein mistä vain, vain kekseliäisyys ja viitseliäisyys ovat rajana. Pehmoaseen voi rakentaa vaikka kaulimen tai paistinpannun muotoon. Tärkein ominaisuus on turvallisuus.
Boffereiden valmistaminen on helpompaa ja yleisempää kuin lateksiaseiden. Materiaalit löytyvät rautakaupasta eivätkä kustannukset nouse korkeiksi. Bofferin runkona toimii usein muovinen viemäriputki, joka päällystetään solumuovilla. Lisäksi pistokärjet sekä kirveiden ja nuijien lyömäosat pehmustetaan vaahtomuovilla. Aseesta riippuen siihen voi tulla myös muita materiaaleja, kuten polyteeniputkea miekan väistimeksi. Aseen osat kiinnitetään toisiinsa pakkausteipillä ja koko ase päällystetään ilmastointiteipillä. Oikein valmistettuna bofferit ovat turvallisia, mutta ulkonäöltään kaukana aidoista esikuvistaan. Ne ovat paksuja ja pyöreähköjä, minkä vuoksi jotkut eivät suosi niitä esimerkiksi larpeissa halutessaan kaiken näyttävän mahdollisimman aidolta.
Lateksiaseita ostetaan usein kaupasta, sillä ne ovat vaikeampia valmistaa. Ne rakentuvat solumuovilla päällystetystä rungosta, joka on usein litteä. Materiaali voi olla mitä tahansa, suosituin on kuitenkin lasikuitu. Pehmustettu sauva päällystetään nestemäisellä lateksilla. Lateksiin voi sekoittaa väriainetta tai aseen voi maalata. Lateksiaseet ovat usein boffereita ohuempia ja siksi ulkonäöltään realistisempia, joskin myös muotonsa ja kovuutensa vuoksi vaarallisempia väärin käytettynä. Realistisuus luo hyvää tunnelmaa ja uskottavuutta, joten moni harjoittelee boffereilla ja käyttää ”tositilanteessa” lateksiasetta.
