Sini, 21, ja Satu, 24, harrastavat molemmat kansantansseja ja harrastuksen kautta myös kansallispuvut ovat tulleet tutuiksi. Tanhuharrastuksessa kansallispukua käytetään esityksissä, ulkomaanmatkoilla ja kulkueissa.
Sini on ostanut Hiitolan pukunsa valmiina Vuorelmalta, Satu taas on tehnyt Härmän puvun itse yhdessä äitinsä kanssa. Kummankaan puku ei ole heidän oman alueensa puku – Sini on Savosta ja Satu Lappeenrannasta. Valintaperusteet ovatkin olleet muut kuin siteet puvun alkuperäiseen seutuun. Sini osti pukunsa, kun se tuli edullisesti vastaan ja Satu valitsi puvun näyttävän ulkonäön perusteella.
Satu on käyttänyt pukuaan muuallakin kuin tanhuharrastuksen parissa. Hän on käyttänyt sitä sukujuhlissa ja aikoo käyttää jatkossakin. Hän arvelee, että hänellä saattaisi olla kansallispuku myös ilman tanhuharrastusta, sillä niin monella läheisellä sukulaisellakin on kansallispuku. Sini taas assosioi puvun niin vahvasti tanssimiseen, ettei pidä todennäköisenä sen käyttämistä muuten kuin tanssiasuna. Hänelle kansallispuku on edustusasu, jossa hän esimerkiksi ulkomaan tanssimatkoilla edustaa Suomea. Jos Sini käyttäisi kansallispukua esimerkiksi juhlissa, hän haluaisi sen olevan Kuopion seudun tai Ylä-Savon puku, jotta se vastaisi hänen omaa kotiseutuaan.
Sini ja Satu sanovat, että he tuntevat itsensä kauniiksi puvut yllään. Puku tuo edustavan, ryhdikkään olon ja se yllä on juhlava tunne. Kaunista pukua varotaan likaamasta tai laittamasta maahan. Puvuistaan he ovat saaneet vain positiivista palautetta. Satun mukaan moni vanhempi nainen on ihastellut hänen pukuaan, eikä kukaan ole pahastunut siitä, että Satu on valinnut sen vain ulkonäön vuoksi. Kansallispuvut herättävät huomiota myös ulkomailla etenkin, jos kansantanssijat liikkuvat kulkueena tai muuten suuremmassa ryhmässä. Kansallispuvut erottuvat katukuvassa erikoisina ja näyttävinä.
Satu ja Sini ovat tutustuneet kansallispukujen käyttöön liittyviin sääntöihin. Satu luki puvun tarvikepaketin mukana tulleesta kirjasta tietoa säännöistä ja Sini on opiskellut niitä kansantanssiohjaajan koulutuksessa. Sini antaa kritiikkiä tiukoille säännöille – hän uskoo niiden vieraannuttavan nuoria kansallispukujen käytöstä. Hän harmittelee, ettei pukuja saa käyttää vapaammin, vaikka puvut ovat varmasti entisaikaan varioituneet käyttäjien yllä. Myös vaatimus puvun hankkimisesta kokonaisena tulee kalliiksi.
Satu ja Sini suhtautuvat eri tavalla perinteeseen. Sinille kansallispuku on perinnettä ja perinteen jatkamista, sillä hänen pukunsa on rekonstruktio 1500-luvulla käytetystä puvusta. Hän kuitenkin korostaa kansallispuvun ja yleensäkin perinteen modernisoimista ja muuttumista ajan myötä. Hän on valmis soveltamaan pukunsa osia ja aktiivisesti siirtämään perinnettä eteenpäin niin, että siihen jäisi tämänkin ajan jälki. Satu puolestaan pitää tärkeänä kansallispuvun ominaisuutta kertoa juuri omasta alueestaan. Hänelle kansallispuvun käyttö merkitsee perinteen kannattamista, kulttuurin jatkuvuutta ja arvokasta osaa suomalaisuutta.
