Tässä tallennusharjoituksessa tarkasteltiin luonnonvärejä ja ekologista värityöskentelyä tekstiilitaiteilija ja -suunnittelija Ulla Lapiolahden laajan asiantuntemuksen ja tietotaidon kautta. Lapiolahti on työskennellyt tekstiilin parissa yli 20 vuotta, ja käsityö ja vihreät arvot ovat olleet Lapiolahdelle tärkeitä nuoresta saakka. Opiskeluaikana värjääminen ja luonnonvärit veivät mennessään. Tekstiilitaiteen ja -suunnittelun rinnalla Lapiolahti työskentelee opettajana sekä ammatillisen koulutuksen että vapaan sivistystyön parissa.
Euroopan kulttuuriympäristöpäivien vuoden 2023 teeman ollessa elävä perintö, luonnonväreihin liittyvä tietotaito voidaan hahmottaa elävänä kulttuuriperintönä, jonka eteenpäin välittämisessä Lapiolahdella on ollut merkittävä osa. Myös aineettomaan kulttuuriperintöön liittyy aineellinen puoli – värjäyksessä ne nivoutuvat vahvasti yhteen, ja voidaankin pohtia, miten aineettoman perinnön avulla voidaan edistää kestävyyttä.
Luonnonvärien mukana tulee ajatus ekologisuudesta, ovathan ne luonnosta peräisin. Luonnonvärien käyttö voikin syventää luontosuhdetta ja saada ajattelemaan värjäyksen ekologista jalanjälkeä. Luonnonvärit ja ekologisuus eivät kuitenkaan aina kulje käsi kädessä, vaan Lapiolahden mukaan luonnonväreillä voi myös työskennellä hyvin epäekologisesti. Huomioon tuleekin ottaa koko prosessi sekä pohtia, miten kestävyyttä voitaisiin edistää sen jokaisessa vaiheessa.
Mitä luonnonvärien kanssa työskentely voi sitten käytännössä olla? Helmikuussa 2023 Lapiolahti piti Jyväskylän kansalaisopistolla kurssin, jolla tehtiin kankaankuviointia maaväreillä. Maavärit ovat maaperästä peräisin olevia pigmenttejä, joiden käyttö vaatii sidosaineen. Maavärikurssilla sidosaineena käytettiin soijamaitoa, jonka kurssin osallistujat valmistivat Lapiolahden johdolla. Kurssilla havainnollistui maaväri-soijamaitomenetelmän ja luonnonvärien käytön monipuolisuus: osallistujat hyödynsivät töissään erilaisia väriyhdistelmiä ja tekniikoita. Opetuksessaan Lapiolahti pyrkii kasvattamaan ekologista tietoisuutta, mutta saarnaamista hän välttää; on parempi, jos pyrkimys kestävyyteen tulee sisältäpäin, jokaisen omasta työskentelystä.
Siinä missä tekstiilitaide ja luonnonvärien opettaminen antavat mahdollisuuksia ekologisuuden edistämiseen, suunnittelutyössä se voi olla haasteellista. Lapiolahden mukaan suuret kansainväliset yritykset saattavat jäädä suunnittelijalle varsin etäisiksi ja vaikutusmahdollisuus yrityksen toimintaan näin ollen pieneksi. Toki suunnittelija voi aina kertoa oman kantansa, toiveensa ja perustelunsa niille – tai sitten valita yhteistyökumppaninsa toisin.
Lapiolahti seuraa aktiivisesti tekstiilivärjäyksen kehitystä ja uusia innovaatioita. Kiinnostus luonnonvärejä kohtaan on ollut kasvussa koko 2000-luvun ajan, ja suosio näyttää vain nousevan. Ekologisuuden huomioimisen lisäksi Lapiolahti arvelee kasvavan kiinnostuksen syyksi myös ihmisten halun päästä luonnonläheisen ja autenttisen tekemisen pariin. Luonnonväreillä ei niiden suosion kasvusta huolimatta voida täysin korvata synteettisiä väriaineita kulutuksen ja väestönkasvun pysyessä nykyisenkaltaisina. Öljypohjaisten synteettisten värien tulevaisuus näyttää kuitenkin epävarmalta öljyvarantojen huvetessa. Vaihtoehtoisille ratkaisuille on siis kysyntää – sellaisia kehittää muun muassa BioColour-hanke, joka tutkii mahdollisuuksia hyödyntää värjäämisessä erilaisia teollisuuden sivuvirtoja.
On mielenkiintoista seurata, mihin tulevien vuosien kehitys johtaa tekstiilivärjäyksen maailmassa, ja mikä osa luonnonväreillä on tässä kehityksessä. Kuten Lapiolahti toteaa, ne eivät ainakaan ole kuolemassa pois, päinvastoin – ekologisine mahdollisuuksineen ja haasteineen luonnonvärit pysyvät sekä elävänä kulttuuriperintönä että ajankohtaisena tutkimuskohteena ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikuttaessa elämäämme yhä vahvemmin.
