Lotta Mattila

Olen jo lapsesta lähtien tiennyt, että haluan taiteilijaksi. Olisin voinut päätyä opiskelemaan maalaustaidetta tai graafista suunnittelua, mutta pyrin Aalto-yliopistoon keramiikka- ja lasitaiteen koulutusohjelmaan. Minua kiehtoivat kolmiulotteiset muodot. Olen jatkanut taideopintoja ja valmistunut myös Taideyliopiston Kuvataideakatemian kuvanveiston koulutusohjelmasta.

Savi on minulle pääasiallinen materiaali. Vaikka käytän teoksissani myös pronssia, kipsiä, betonia ja tekstiilejä, savi on usein jossain muodossa mukana prosessissa. Savea voi muovailla suoraan käsin, jolloin saan käden liikkeen mukaan teokseen. Lisäksi savi on sopivan lihallinen materiaali elävän hahmon muotoiluun. Painovoiman vaikutuksesta se poltettaessa hieman valuu ja notkahtaa ja antaa teokselle luontevuutta.

Lähes koko taiteellinen työskentelyni perustuu luontoon ja eläimiin. Vaikka asun keskellä kaupunkia ja oma ympäristöni on kaupunkimainen, teosteni koti on luonnossa. Teokseni ovat usein muodoltaan eläimiä. Niiden kautta kuvaan tosiasiassa ihmisluontoa ja ihmisten välistä kanssakäymistä. Eläinhahmoissa ne tulevat esiin yleismaailmallisina liikkeinä ja eleinä, joita ihmisetkin osaavat tulkita. Sorkkaeläimet ovat suosikkejani, mutta minun niin sanottu toteemieläimeni on jänis tai rusakko. Omakuvatöissäni olen toistaiseksi aina käyttänyt jäniseläintä. Se on yhteisöllinen, mutta vapaa yksineläjä, muodoltaan sopivan kulmikas, mutta silti sulavalinjainen. Taiteilijana haluan tutkia eläinhahmojen kautta elävän ja elottoman rajapintaa. Missä vaiheessa savikappale muuttuu elävän tuntuiseksi hahmoksi?