Nykypäivä talteen

Larppauspuvut ilmentävät pelin maailmaa

– ”Intohimoisimmat harrastajat valmistavat asunsa historiallisia menetelmiä käyttäen.”

Live-roolipelaaminen eli tutummin larppaus (LARP = Live Action Role Play) on harrastus, jossa pelaajat kokoontuvat yhteen ja eläytyvät kukin omaan kuvitteelliseen hahmoonsa. Eläytyminen tapahtuu pukeutumalla, käyttäytymällä ja reagoimalla vastaan tuleviin tilanteisiin.

Usein pelinjohtaja on ennakkoon suunnitellut pelille raamit ja muutamia pelitilanteita sekä jakanut hahmot. Pelaajat tutustuvat omaan hahmoonsa ja pyrkivät esittämään tätä niin hyvin kuin osaavat. Tämän vuoksi larppaamista on joskus verrattu improvisaatioteatteriin, tosin larppaamisessa sekä tekijöinä että yleisönä ovat pelaajat itse. Pelaaminen etenee pelaajien omilla ehdoilla. Niinpä pelin kulkua ei voi arvata etukäteen eikä pelissä ole voittajia tai häviäjiä.

Pelaajat eli tutummin larppaajat valmistautuvat peleihin huolella. Oma hahmo omaksutaan käytöksen ja luonteen puolesta. Pelin maailmaa ilmennetään lisäksi pukeutumisella ja muilla varusteilla, joten on tärkeää, että vaatteet ja asusteet sopivat pelattavaan aikakauteen tai maailmaan. Pelit voivat sijoittua esimerkiksi tiettyyn historialliseen aikakauteen tai fantasiamaailmaan.

Useimmiten larppaajat valmistavat pelivaatteet itse. Toisinaan asua voi täydentää kirpputoreilta ja kaupoista löytyneillä vaatteilla, jotka käyvät asuun joko sellaisenaan tai pienen muokkauksen jälkeen. Myös teatterien poistomyynneistä voi löytää hyvää vaatemateriaalia. Innokkaimmat tekevät kengätkin alusta asti itse, mutta usein laukut ja kengät löytyvät valmiina ja kelpaavat hieman muokattuna peliin.

Osa pelaajista panostaa asuihinsa enemmän, osa vähemmän. Paljon riippuu myös taitotasosta ja jotkut pyytävätkin pukujen tekemiseen apua lähipiirin käsityötaitajilta. Osa pelaajista on hyvin tarkkoja ja kriittisiä pukujensa suhteen, osa taas suhtautuu rennommin. Esimerkiksi historiallisissa peleissä moni pelaaja etsii taustatietoa ja pyrkii puvussaan historialliseen tarkkuuteen. Intohimoisimmat harrastajat myös valmistavat asunsa historiallisia menetelmiä käyttäen. Peleissä ei kuitenkaan arvostella toisten asuja, vaan tärkeintä on, että pelaaja itse on tyytyväinen.

Taitavimmat tekevät koko asun alusta loppuun itse. Oikeanlainen asu voi vaatia kankaiden värjäämistä, puun, nahan, metallin tai jopa luun työstämistä sekä monen muun materiaalin taitamista. Kipsiharsosta saa erilaisia maskeja ja haarniska voi olla peltinen. Asuissa voi olla paljon työtä, erityisesti mikäli asu vaatii monta kerrosta esimerkiksi aina alusmekosta päällysmekkoon ja takkiin. Vaatteiden pitää myös sopia vuodenaikaan – kesällä materiaalit ovat kevyempiä, talvella taas paksumpia tai vähintään väljempiä, jotta alle mahtuu lämmintä alusvaatetta.

Yksi vaatteiden tärkeimmistä piirteistä on niiden monikäyttöisyys, kierrätettävyys ja muunneltavuus. Yhteen asuun voi kulua runsaasti aikaa, vaivaa ja rahaa, joten sitä halutaan hyödyntää monessa eri pelissä. Joskus pukua voi käyttää uudestaan sellaisenaan, mutta usein joitakin yksityiskohtia muunnellaan. Puvun osien lisääminen, poistaminen ja vaihtaminen muokkaavat pukua sopivasti uuteen peliin. Eri pukujen osia voi myös yhdistellä uudelleen.

Ilmiö tallennettiin sähköpostikyselyllä. Kyselyyn vastasi 11 henkilöä, joista viisi oli naisia ja kuusi miehiä. Kyselyssä keskityttiin nimenomaan larppausasujen valmistamiseen ja hankkimiseen.

Tekijät: Merja Kähkönen ja Johanna Latvala-Koistiola
ajankohta: 2007