Tamperelainen kuvataiteilija Liisa Hietanen on tunnettu aidon kokoisista ja näköisistä veistoksistaan, jotka hän toteuttaa virkkaamalla ja neulomalla. Veistosten aiheina ovat muun muassa ihmishahmot, arkipäivän esineet ja jopa kokonaiset huoneinteriöörit.
Hietanen päätyi taidealalle omien sanojensa mukaan pitkän kaavan kautta. Hän opiskeli alun perin vaatetusartesaaniksi ja vaatesuunnittelijaksi, mutta ala ei tuntunut omalta. Kuvataideopinnot Tampereen ammattikorkeakoulussa sen sijaan imaisivat mukaansa. Loppujen lopuksi muutos ei ollutkaan niin suuri, kuin Hietanen oli kuvitellut, sillä hän toteuttaa monet veistoksistaan neuloen, tekniikalla, jota hän harjoitti vaatetusalan opintojensa osana.
Virkkaamisen Hietanen löysi ensimmäisenä vuonna taidekoulussa. Ensimmäinen virkattu hahmo, Pirkko, syntyi vuonna 2009. Teoksen piti olla ainoa laatuaan, mutta pian virkkaustöitä syntyi lisää. Hietanen alkoi nähdä virkkaamisen tapana veistää. Täytteenä teoksissa on vanua ja vaahtomuovia. Suurissa ihmishahmoissa hän käyttää myös puurakenteita ja hitsattuja metallirakenteita, jotka hän tekee kaikki itse. Hietanen ei kuitenkaan halua sitoutua mihinkään tiettyyn ilmaisutapaan, vaan valitsee käyttämänsä tekniikan teoksen luonteen mukaan.
Vaatetusalan kautta myös käsityöläisyys on Hietaselle tuttua. Hän haluaa kuitenkin erottaa käsityöalan ja taiteen toisistaan erillisiksi ilmiöiksi, vaikka konkreettinen tekeminen molemmilla aloilla voi ollakin hyvin samanlaista. Käsityöalaa väheksymättä hän tähdentää, ettei tulisi verrata käsityön tekniikoilla toteutettua taidetta ja käsityönä tehtyjä käyttöesineitä toisiinsa. Hän uskoo ihmisten erottavat alat toisistaan erillisiksi, vaikka ne joskus limittyvätkin. Hietasen mukaan käsityöläisyys on vallalla oleva ilmiö nykytaiteessa ja muistuttaa, että monia muitakin kuin pehmeitä materiaaleja työstetään veistotaiteessa käsin.
Hietanen pyrkii töillään tietynlaiseen toteavuuteen ja ympäristönsä dokumentointiin. Hän sanoo olevansa kantaaottava ja tutkivansa ihmishahmojen avulla muun muassa sosiaalisia rajoja, mutta kieltäytyy sanelemasta teostensa luentaa. Kukin katsoja saa tulkita teokset omalla tavallaan.
Hätkähdyttävän yksityiskohtaiset ja luonnollisen kokoiset veistokset ovat luoneet tilanteita, joissa teos ja katsoja ovat kohdanneet hämmentävällä tavalla. Nurkkaan päin seisovaa, käsiä selkänsä takana pitävää Pirkkoa on luultu näyttelyvieraaksi, joka katsoo nurkkaan sijoitettua teosta.
Istuvassa asennossa oleva Tapio taas on säikyttänyt työhuoneella. Hietanen jätti teoksen työhuoneelle ja varoitti muita siellä työskenteleviä elävännäköisestä veistoksesta. Yöllä työhuoneelle oli kuitenkin tullut joku, jota varoitus ei ollut tavoittanut. Hämärässä Tapio oli aiheuttanut kulkijalle huolta ja tämä oli yrittänyt puhuttaa miestä. Kävipä mielessä pelko jopa sairaskohtauksesta, kun puhumaton mies istui liikkumatta paikallaan.
Hietanen on taiteilijana murrosvaiheessa. Opinnot ovat loppusuoralla ja valmistuminen mahdollistaa säännöllisen työskentelyrytmin ja kokonaisvaltaisemman paneutumisen taiteen tekemiseen.
