Ennen työn aloittamista, mieluiten jo edellisenä päivänä, kaislat on kostutettava. Kaislat kastetaan veteen, jonka jälkeen ne kiedotaan märkään kankaaseen ja peitetään muovilla. Kosteat kaislankorret voidaan pyyhkiä liinalla ennen työn aloittamista, jolloin mahdollinen lika irtoaa. Esineitä valmistetaan korren pitkästä ja melko tasaisesta keskiosasta, paksuinta tyviosaa ja ohuinta kärkeä ei käytetä.
1. PALMIKOIMINEN
Yhteenommelluista kaislapalmikoista on mattojen lisäksi tehty mitä erilaisimpia tuotteita, mm. alusia, laukkuja ja ruukunsuojuksia. Palmikossa on pariton määrä korsia. Korsien määrä palmikossa vaihtelee kolmesta korresta aina 9 tai 11 korteen saakka.
Kolmen korren palmikkoja on yhdistetty matoiksi ja alusiksi siten, että palmikoiden leveämmät sivut on ommeltu kiinni toisiinsa. Palmikko on silloin pystysuunnassa valmiissa esineessä. Leveämmät palmikot on liitetty toisiinsa sivuistaan.
Ompelemiseen käytetään kärjestään käyrää pitkää neulaa, ja lankana on ohut hauenkoukkusiima. Ompelussa ei voi käyttää kovin hienoa lankaa, sillä se rikkoo kaislakorren.
2. KUTOMINEN
Kangaspuissa kutomalla Kruunupyyssä on valmistettu ainoastaan mattoja. Pula-aikoja lukuun ottamatta loimen materiaalina on käytetty puuvillaa. Tavallisin sidos oli palttina, mutta myös loimiripsimattoja on tehty, jolloin on muodostunut ruudullisia kuvioita. Erivärisillä loimilangoilla on saatu aikaan mattojen pystysuuntainen raidoitus.
3. PUNOMINEN
Tällä hetkellä (1980-luku) punominen on eniten käytetty tekniikka kaislaesineissä. Punontatyöt tehdään aina puisen muotin päällä. Yksinkertaisin on palttinapunos, jossa korret ristikkäin vuorottelevat toistensa lomitse. Palttinapunos on tullut käyttöön Kruunupyyssä vasta sotien jälkeen, ja sitä käytetään rasioissa ja alusissa. Esineiden mallit ovat aina hyvin geometrisiä tätä työtapaa käytettäessä.
Ristipunonta: Toisessa punontatekniikassa loimikorsien yli ja ali vuorottelee kaksi tai kolmekin kortta. Punoksesta tulee tiiviimpi ja sitä käytetään laukuissa, koreissa ja vadeissa. Tällä tekniikalla pystyy tekemään myös pyöreän muotoisia esineitä.
Spiraalitekniikassa korsista tehdään noin 2-4 cm paksu nippu, jota kierretään spiraalinomaisesti ympyräksi aloittaen esineen keskustasta. Kerrokset kiinnitetään toisiinsa ompelemalla pitkällä käyrällä neulalla. Aikaisemmin ompelemiseen käytettiin paperinarua, mutta nykyään kerrokset kiinnitetään toisiinsa hauenkoukkusiimalla.
Spiraalitekniikalla valmistetaan erilaisia uurnia, vateja ja koreja. Tekniikka on otettu käyttöön Kruunupyyssä vasta 1940-luvun loppupuolella, ja ainoastaan yksi tekijä on valmistanut näitä esineitä myyntiin.