K.I.P.-lyhenne tulee englannin kielen sanoista ”knitting in public”, ”neulominen julkisella paikalla”. Neulomista harrastetaan usein julkisesti muiden toimien lomassa, kuten matkustettaessa julkisella kulkuvälineellä, koulussa oppitunnin tai luennon lomassa tai seurusteltaessa kahvilassa. Ilmiöksi K.I.P. ja neulominen yleensäkin ovat nousseet 2000-luvulla, jolloin neulomisen suosio erityisesti nuorten keskuudessa on lisääntynyt. Samalla julkinen neulominen on lisääntynyt ja siitä on tullut aiempaa järjestäytyneempää ja sosiaalisempaa.
Ympäri maailmaa järjestetään myös Knitting in Public-tapahtumia, joissa neulontaharrastajat kokoontuvat neulomaan tai kutomaan yhdessä julkiselle paikalle. Tapahtumat ovat lähteneet liikkeelle Yhdysvalloista. Suurin K.I.P.-tapahtuma on vuosittain kesäkuun toisena lauantaina järjestettävä World Wide Knit on Public Day eli maailmanlaajuinen julkisen neulomisen päivä, jolloin järjestetään lukuisia kokoontumisia ympäri maailmaa. Se on myös Suomen suurin K.I.P.-tapahtuma.
Suomessa tapahtumia järjestetään paljon myös paikallisesti. Suosituin aika kokoontua on kesä, jolloin tarkenee neuloa ulkonakin, vaikkapa puistossa tai rannalla. Esimerkiksi Keski-Suomessa tapahtumia järjestää Kipakat-neulojayhteisö, jonka toimintaan kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita. Kipakoiden aktiivijäsen Mervi Manninen kokee julkisen neulomisen tuovan ihmisiä yhteen. Samalla jaetaan kokemuksia ja saadaan uusia ystäviä.
Toisinaan K.I.P.-toimintaan liittyvät myös neulegraffitit. Neulegraffiti on yleensä neulottu koriste, joka kiinnitetään julkiselle paikalle. Samalla nimellä voivat kulkea myös virkatut, huovutetut ja ommellut julkiset käsityöt. Graffitit voi jakaa karkeasti kahteen ryhmään: pysyviin ja poimittaviin. Pysyvät graffitit on kiinnitetty esimerkiksi pylvääseen tai kaiteeseen ohikulkijoiden ihmeteltäväksi. Poimittava graffiti taas on käsityötuote, esimerkiksi pannulappu, joka on jätetty kenen tahansa poimittavaksi.
Neulegraffitien historiasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta todennäköisesti ne ovat saaneet alkunsa Yhdysvalloissa 2000-luvun puolivälissä, josta ne ovat levinneet maailmalle. Kuten graffitimaalarit, myös neulegraffitien tekijät toimivat yleensä nimettöminä ja teokset kiinnitetään salaa. Neulegraffitit kuitenkin tehdään kotona täysin valmiiksi ja käydään vain kiinnittämässä julkiselle paikalle. Osa tekijöistä raottaa salamyhkäisyyden verhoa ja kertoo esimerkiksi blogeissaan graffiteista ja niiden sijoituspaikoista. Blogeissa myös tiedotetaan graffitien kunnosta tai bongataan niitä.
Osa neulegraffiteista on tägejä, eli merkkejä siitä, kuka paikalla on käynyt. Tägit ovat usein pieniä. Toisinaan graffitit kuitenkin paisuvat ympäristötaideteoksiksi ja niitä voi olla toteuttamassa useampikin ihminen. Joskus voi olla vaikeaa erottaa neulegraffiti ja taideteos toisistaan. Maailmalla on tavattu neuleeseen puettuja puita ja linja-auto.
Toisin kuin varsinaisiin graffiteihin, neulegraffiteihin suhtaudutaan usein suopeasti. Ne ovat värikkäitä, iloisia ja tarvittaessa helppo poistaa. Juuri helpon poistettavuutensa vuoksi poliisit eivät Suomessa pidä neulegraffiteja ilkivaltana. Muualla maailmalla suhtautuminen vaihtelee paikallisen lainsäädännön mukaan ja joissakin paikoissa toiminnalle tarvitaan lupa.
