Kirvesmiehen ammattiin voi päätyä monella eri tavalla. Etenkin aikaisempina vuosikymmeninä oli tavallista, että alalle ajauduttiin isän tai jonkun muun sukulaisen tai tutun perässä ilman sen kummempaa koulutusta eli varsinaisen työnteon lomassa kasvettiin pikkuhiljaa ammattitaitoisiksi kirvesmiehiksi. Tänä päivänä ammattiin päädytään useimmiten erilaisten ammatillisten koulujen, kurssien tai oppisopimuskoulutuksen kautta.
Kirvesmies Seppo Syyrakki seurasi alalle perinteiseen tapaan isänsä jalanjäljissä. Syyrakki on tehnyt pääsääntöisesti kirvesmiehen töitä vuodesta 1985 ja vuonna 2006 hän perusti oman Kirves & Kitara -yrityksen. Ammatti periytyy edelleen, sillä Syyrakin tytär ja poika jatkavat myös alalla.
Kirvesmiehet vastaavat uudisrakentamisesta, korjausrakentamisesta sekä rakennusten kunnossapidosta ja näihin liittyvistä tehtävistä. Rakennustyömaalla kirvesmiehen tehtävänä on tavallisesti monenlaiset puurakentamiseen liittyvät työt, sekä valmiiden muottien ja elementtien asennus. Kirvesmiehen työhön kuuluu usein myös paljon mittausta, mikä lisää työn vaativuutta. Työmailla kirvesmiehiltä vaaditaan oma-aloitteisuutta, kykyä itsenäiseen työskentelyyn ja yhteistyötaitoja. Monissa tehtävissä ovat tarpeen myös hyvät vuorovaikutustaidot, palvelualttius ja kielitaito.
Päivän rytmi riippuu kullekin päivälle lankeavista töistä. Yleensä työtehtävät vaihtuvat monesti päivässä ja työnkuva elää muun muassa koko rakennustyömaan etenemisen mukaan ja usein kirvesmiestä pyydetäänkin ajoittain hoitamaan jokin homma, kun hänen ammattitaitoaan tarvitaan. Myös työmaat ovat erilaisia ja monipuolisia, Syyrakin mukaan kirvesmies työskentelee kaikkialla missä häntä tarvitaan. Alan ja yrittäjyyden hyvänä puolena Syyrakki näkeekin vaihtuvuuden. Uusien ihmisten tapaaminen ja uusien työkavereiden kanssa työskentely pitävät työn mielenkiintoisena. Varjopuolena on työn raskaus ja fyysinen kuluttavuus.
Työturvallisuudesta on erittäin tärkeää jaksaa pitää huolta joka päivä, sillä kyseessä on erittäin tapaturma-altis ala. Turvallisuus on parantunut vuosien saatossa rakennustyömailla ja siitä pidetään parempaa huolta. Myös uudet työntekijät perehdytetään huolella ja heille teroitetaan, ettei työturvallisuudesta saa luistaa, Syyrakki kertoo.
Helpotusta työn raskauteen tuovat työkoneet. Nykypäivänä kirvesmiehen päivittäisiin työvälineisiin kuuluvat sähkötyökalut ja monenlaiset koneelliset apuvälineet. Työvälineiden kehityksestä Syyrakki mainitsee laserin, jolla määrittää suoria pysty- ja vaakalinjoja, kuten vatupassilla ennen. Käsityövälineistä tärkeimpiä mukana kannettavia työkaluja ovat muun muassa vasara, mitta ja lyijykynä. Akkutyökalujen käyttö helpottaa käytännössä raskasta työtä. Esimerkiksi siinä, missä ennen naulattiin vasaran avulla, käytetään nyt ruuveja ja akkukoneita.
Koneistumisesta huolimatta kirvesmiehen työ on aina ollut ja on edelleenkin hyvin vahvasti käsityötä. Työn tekemisestä on kuitenkin tullut osin kevyempää työkoneiden kehittymisen myötä, mutta mikään kone ei voi täysin korvata käsityötä. Syyrakki kokee, että käsityöläisyyttä tulisi arvostaa enemmän.
