Celadonlasitus Klassinen kiinalainen, vaalean harmaanvihertävä, korkeapolttoinen lasitus. Vihertävä sävy syntyy yleensä kaasu- tai puu-uunissa pelkistävässä poltossa, kun esineen savi tai lasite sisältää rautaoksidia.
Engobeväri Värillinen tai valkoinen saviliete joka yleensä levitetään esineen pintaan ennen polttoa saven ollessa vielä puolikuiva. Engobeilla voi koristella esim. sivellin- tai sgraffito-menetelmällä. Kuuluisassa Iris-keramiikassa on usein käytetty engobekoristelua.
Fajanssimassa Huokoinen, vaalea massa joka on poltettu keskilämpötilassa n. 1050-1150 ˚C. Kuuluisaa fajanssituotantoa on esim. Välimerenmaiden sinivalkoinen koristeltu majolikakeramiikka.
Flambé (Flammé) Puu- ja kaasu-uunien pelkistävässä poltossa liekit saattavat joskus synnyttää jännittäviä, sattumanvaraisia ja epäsymmetrisiä läikkiä esineen lasitepinnassa ns. flambé efektejä (lieska tai tuhka efektejä).
Häränverilasitus (Sang de boeuf) Kuparipitoiset lasitukset ovat yleensä vihreitä tai turkooseja riippuen lasituksen koostumuksesta. Kaasu- tai puu-uunissa syntyy kuitenkin pelkistävässä poltossa voimakkaita punaisia värisävyjä eli ”häränverta”.Jotkut Arabian taiteilijoista esim. Toini Muona ja Friedl Kjellberg ovat kuuluisia klassisista kiinalaistyyppisistä häränverilasituksistaan.
Kivitavara Kestävä, korkeapolttoinen ja vedenpitävä keramiikka. Kivitavaraa poltetaan yleensä noin 1200 -1300 ˚C:ssa jolloin savi sintraantuu.
Korkeapolttoinen keramiikka Korkeapolttoiset savilajit ovat yleensä vaaleita ja kestävät korkeita lämpötiloja, joskus jopa 1400 ˚C:een saakka. Suomalainen luonnonsavi on matalapolttoista ja hyvin rautapitoista.
Lasite Kiiltävä tai matta lasimainen päällyste esineen pinnassa. Lasite sisältää usein kvartsia, maasälpää ja muita mineraaleja. Lasitteen väri syntyy useimmiten sekoittamalla erilaisia värimetallioksideja lasitukseen.
Levytekniikka Käsin rakentamismenetelmä; esineen valmistaminen kaulituista savilevyistä.
Luuposliini Valkoinen, useimmiten läpikuultava, korkeapolttoinen savimassa joka sisältää tietyn määrän luutuhkaa.
Lysteritekniikka Lysterit kuuluvat poltetun lasituksen päälle levitettävien koristevärien luokkaan. Lysteri on ohut metallipinnoite joka vaatii vielä kolmannen, oman polttokerran tavanomaisen raaka- ja lasituspolton jälkeen. Metallihohtoinen pinta syntyy noin 700 ˚C lämpötilassa. Perinteiset persialaiset lysterit poltettiin puu-uuneissa mutta nykyisin valmistetaan teollisesti sähköuuneihin sopivia valmiita lysterivärejä.
Majolika Perinteisessä majolika-tekniikassa koristellaan siveltimellä käyttäen värimetallioksideja suoraan tinapitoisen, valkoisen polttamattoman lasituksen päälle.
Matalapolttoinen keramiikka Matalapolttoiset savet esim. kotimainen punasavi poltetaan alhaisissa lämpötiloissa kuten 700-1000 ˚C jolloin massa jää huokoiseksi.
Nauhatekniikka (makkaratekniikka) Käsin rakentamismenetelmä; esineen valmistaminen savesta pyöritellyistä makkaroista tai renkaista.
Paperisavi. Paperisavea valmistetaan sekoittamalla savimassaan paperikuituja eli selluloosaa joka palaa pois poltettaessa. Siitä voi tehdä isoja esineitä, jotka ovat kestäviä sekä raakoina että poltettuina, ja jotka painavat vain murto-osan verrattuna tavallisiin keraamisiin esineisiin. Paperisavi on luultavasti monipuolisin kaikista viime aikoina kehitetyistä uusista savilajista.
Pelkistävä poltto Liekkiuunissa päinvastoin kuin sähköuunissa on mahdollista vähentää polttoilmaa sulkemalla hormin peltejä mikä synnyttää savunsekaisen, pelkistävän polttoilmaston. Tämä pelkistäminen muuttaa lasitteiden ja savimassojen värisävyjä ja moni klassinen lasitus esim. häränveri tai celadon saadaan aikaiseksi nimenomaan pelkistävässä poltossa.
Posliini Valkoinen, sintraantunut ja läpikuultava savimassa, joka poltetaan n. 1300-1400 ˚C:ssa. Perinteinen posliini sisältää 50% kaoliinisavea, 25% maasälpää ja 25% kvartsia.
Punasavi Suomalainen, matalapolttoinen ja rautapitoinen savi on luonnossa yleensä harmaanvärinen mutta muuttuu poltossa terrakotanpunaiseksi. Kotimainen punasavi sulaa yleensä jos lämpötila ylittää n. 1050 ˚C.
Raakapoltto Ensimmäinen ns. biskviipoltto jolloin savi kypsyy ja muuttuu keramiikaksi. Vasta tämän jälkeen esineet lasitetaan ja poltetaan toisen kerran niin sanotussa lasituspoltossa.
Raku Perinteinen Kaukoidässä käytetty polttomenetelmä joka on viime vuosina levinnyt länsimaihin. Rakupoltossa käytetään erittäin karkeaa samottipitoista massaa joka kestää nopeita lämmönvaihteluja. Rakuesineet otetaan uunista hehkuvina noin 1000 ˚C asteisina pitkillä pihdeillä ja laitetaan savustuspönttöön. Savustuessaan esineet saavat kauniin lysterimaisen pinnan.
Samotti (chamotte) Keraamista ainesta, joka on poltettu korkeaan lämpötilaan ja murskattu ennen käyttöä. Samottia lisätään saveen sen ominaisuuksien parantamiseksi, mm. vähentämään esineen kutistumista sekä halkeamisriskiä.
Savustus, mustasavustus Savustamalla esim. sahanpurulla tai oljilla tynnyrissä tai maakuopassa valmiiksi raakapoltetut, usein kiillotetut esineet saavat dramaattisia mustia ja harmaita värisävyjä.
Sgraffito (raaputustekniikka) Päällimmäisen lasite- tai engobekerroksen kaivertaminen alla olevan erivärisen pinnan esiin ottamiseksi. Sgraffitomenetelmä mahdollistaa selkeitä ei-valuvia värikenttiä ja ohuita viivamaisia ornamentteja.
Sintraantuva Sintraantuneessa esineessä massa on poltettu niin korkeassa lämpötilassa, että savihiukkaset ovat sulautuneet kiinni toisiinsa. Tällöin huokoisuus katoaa ja esineestä tulee vesitiivis.
Suolalasitus Lasitusmenetelmä, joka tapahtuu puu- tai kaasu-uunissa niin että esim. merisuola heitetään tulipesään tai suoraan uunin tirkistysaukkoihin. Höyrystyessään suolan sisältämä natrium yhdistyy saven piioksideihin ja muodostaa ohuen lasitekerroksen esineen pintaan. (Klooripäästöt ovat erittäin myrkyllisiä, joten prosessi tulisi olla riittävän kaukana ihmisistä.) Syntynyt lasitepinta on erittäin kova ja muodostaa appelsiininkuorta muistuttavan struktuurin. Suolalasitusta on perinteisesti käytetty mm. apteekkikeramiikassa ja likööripulloissa.
Teräsverkkotekniikka Ranskalaisen Michel Moglia’n kehittämä polttomenetelmä. Teräsverkkoon puristettu savi poltetaan käsin kosaanikaasupillillä.
Valaminen Esineiden valmistamismenetelmä jossa valusavea kaadetaan huokoiseen kipsimuottiin saviseinämien muodostamiseksi. Menetelmä käytetään eniten teollisessa sarjatuotannossa, mutta myös modernissa studiokeramiikassa.