Sies Van Renterghem tykkäsi jo lapsena tehdä käsillään, mutta keramiikan teosta hän innostui vasta aikuisiällä kotimaassaan Belgiassa. Hän oppi alkeet taidekoulussa, mutta suurelta osin hän on myös itseoppinut. Van Renterghem luki kirjoja, kokeili rohkeasti, kierteli keramiikkapajoja Englannissa ja työskenteli suomalaisen anoppinsa, ammattikeraamikon, kanssa.
Van Renterghem muutti Suomeen rakkauden perässä. Vaimo Johannan kanssa asuttiin ensin Hollannissa ja Belgiassa, kunnes neljä ja puoli vuotta sitten he muuttivat Suomeen. Myös Johanna on käsityöläinen, hän on valmistunut tekstiilipuolelta ja opiskellut Petäjävedellä. Hän tekee muun muassa huovutusta. Pari pitää luonnonläheisyydestä ja ekologisesta elämäntavasta ja juuri Suomen luonto oli yksi syy muuttaa maahan. Savi on luonnonmukainen materiaali ja sen käsittely sopii Van Renterghmin yleiseen elämänasenteeseen.
Suomessa Van Renterghem aloitti ensimmäistä kertaa ammattimaisen keramiikan tekemisen. Nimeksi tuli Sies-keramiikka ja hän sai yritykselleen starttirahaa ja löysi muutamia jälleenmyyntikanavia. Esineet tehdään dreijaamalla ja polttamalla kaasu-uunissa pelkistämismenetelmällä. Van Renterghem pitää erikoisuutenaan lasitteen tekotaitoa, jonka hän on itse opetellut monien kokeilujen kautta ja johon hänellä on nyt hyvä ohje. Keväällä 1999 hänellä oli näyttely Pielavedellä.
Van Renterghem lopetti keramiikan tekemisen päätyönään syksyllä 1999. Hän meni töihin linja-autonkuljettajaksi, koska se oli tulonlähteenä varmempi kuin keramiikan tekeminen. Keraamikon työn haittapuolena Van Renterghem näkee myös yksinäisyyden. Van Renterghem ei kuitenkaan pidä ammattimaisen keramiikan teon lopettamista epäonnistumisena eikä ole siitä katkera. Hän jatkaa työskentelyä ja uskoo tekevänsä työtä nyt enemmän omaksi ilokseen. Paljon syntyy myös lahjoja ystäville. Samalla hän on vapaa suunnittelemaan ja työstämään tiettyä esinettä vaikka kuukausien ajan, kun painetta valmistumisesta ja myynnistä ei ole.
Parasta keramiikan tekemisessä on, kun saa luoda uutta ja jotain, joka pysyy tässä maailmassa, Van Renterghem kuvaa. Hän iloitsee, kun voi luoda jotain kaunista ja kokee, että käsillä tehtyyn tuotteeseen voi laittaa valtavasti tunteita mukaan. Hän pitää myös keramiikan maanläheisyydestä ja kokeekin prosessin olevan tietyllä tavalla hyvin luonnonmukainen. Luonnossakin savi kivettyy ja kivestä tulee savea, joskin ajallisesti siihen menee tuhansia vuosia. Savella ja kaasupolttimella prosessia nopeutetaan, mutta muutoin se on sama kuin luonnossa.
