Kauko Miettinen

Sulkavalainen venemestari Kauko Miettinen (s. 1928) toteaa ”perinneveneitä” olleen olemassa ehkä 1800-luvun lopussa, mutta painottaa, ettei niitä ole enää. Venemestari Kauko Miettiselle vene on tuttu jo lapsuuden maisemista, jolloin vene oli vielä kallis hankinta: “…Minun pentuna ollessa meilläkin oli yks vene ja asuttiin semmosessa paikassa, lähti kouluun, kaupalle, postiin, niin kiipesin aina venneesseen, teitä ei ollu, mutta ei ollu ku yks vene. Siinä sitte oli et kuka sillä lähtöö, vaikka oli venneentekijä ukko. Mutta ei niitä kannattanu pittää, oli rahantuskaa ja se piti kyllä aina se toinen myyvä.”

Kauko Miettinen on Sulkavan soutujen, nyt jo valtakunnalliseksi soututapahtumaksi paisuneen soutukisan “isä”. Hänen aloitteestaan Sulkava-seura järjesti ensimmäisen kirkkovenesoudun, jonka palkintona oli Kauko Miettisen rakentama soutuvene. Kirkkovenesoudun henkiinheräämisen myötä Miettinen on rakentanut kilpakirkkoveneitä, joiden rakentamisessa ja suunnittelussa huomioidaan toivotut ominaisuudet ja käyttötarkoitus. Kirkkoveneen käyttötarkoituksen uudistaminen ja uusien materiaalien käyttö on tarjonnut Miettiselle paremman elinkeinon kuin perinteisten mallien mukaan valmistettu perinnevene. Tämän lisäksi hän on henkiinherättänyt jo katoamassa olleen kirkkovenerakentamisen. Miettinen kutsuu rakentamiaan kilpakirkkoveneitä leikkisästi ”helevetin lotjiksi” todeten seuraavaa: ”…mutta kun vanhaks muuttuu ja kitkeräks ja vaikeelta tuntuu se homma, niin sen tähen. Ja toinen asia: ei näillä kirkkoon souveta, näillä souvetaan, kilipaillaan ja kirotaan…että se kirkkovene on vähän… se kilpailu; se on veristä kilipailua. Veren maku suussa täytyy soutaa, jos tuon Partaalansaarenki ympäri kirkkoveneellä alle neljän tunnin soutaa.”[1]

”Kun se on Savossa tehty, niin sitä voi sannoo savolaiseksi”

Perämoottorin yleistyminen ja veneiden käyttötarkoitusten väheneminen yhdenmukaistivat eniten veneiden muotoja. Perämoottorin takia veneitä on levennetty, laitoja on korotettu ja perän kantavuutta on lisätty. Veneen painopistettä pituussuunnassa on siirretty kokkaan päin siirtämällä istujien paikkaa eteenpäin. Kaikki nämä muutokset vaikuttavat veneen soutuominaisuuksiin. Soutuveneitä käytetään nykyisin pääasiassa katiskaveneinä ja pienimuotoisessa verkkokalastuksessa. [2] Venemestari Kauko Miettinen nimeääkin rakentamansa havuvanerisen “savolaisen kalapaatin” perinteiseksi, koska siinä on sama malli ja mittasuhteet kuin hänen hyvänä venemestarina tunnetun isoisänsä rakentamissa veneissä:

”Kun se on Savossa tehty, niin sitä voi sannoo savolaiseksi, kun eihän nämä oo mitään luokkavenneitä. Mutta lähinnä nyt minun käsityksen mukkaan, kun ennen tuossa Rantasalamen puolella oli semmonen kun Lauri Kaskenranta, paljo tehny elämässään venneitä ja sitte minun ukkivainoo, niin niihe venneisiin nämä mitat ainaki sattuu suunnilleen yksiin. Ja siinä niin ei kummia mittään, mutta heijän mielestä ja niinku minäki oon tullu siihe tulokseen, savolaisveneen minimikoko on se viis metriä. Siitä pienemmät ovat muunnoksia, mutta ominaisuuvet paranoo jos veneen pituus kasvaa. Mutta, että jos se on niinku tällanen kahen, kolomen ihmisen kalavene, niin tämmösellä pärjää.”

Savottatöissä, uittotöissä ja rakennusmaalarina työskennelleen Kauko Miettisen houkutteli kokopäiväiseksi veneveistäjäksi halu saada työ omaan pihapiiriin. Kesäisestä sivuelinkeinosta kasvoi vähitellen pääelinkeino: tänä päivänä veneen kysyjiä riittää. Venemestari Kauko Miettinen on rakentanut eniten kirkkoveneitä Suomessa, valtaosa niistä on vanerirunkoisia kilpakirkkoveneitä ja vain muutamat ovat lautarunkoisia perinneveneitä. Veneenrakentamisessa Miettinen on käyttänyt havupintaista vaneria. Veiston osuus on siten vähentynyt, mutta vanerin käyttö on nopeuttanut veneen valmistusprosessia ja halventanut materiaalikuluja. Siten päätoiminen veneenrakennus on ollut kannattavampaa ja kilpailukykyisempää. Suurin muutos työtekniikoissa on ollut liimojen käyttööotto veneenrakennuksessa: Kauko Miettisen mukaan airot kestävät paremmin kappaleista liimattuina kuin yhdestä puusta valmistettuna. Veneenrakentamiseen kytkeytyy myyttejä. Tarina sääminkiläisestä Suomen suurimmasta kirkkoveneestä saa Miettiseltä tuomion: ”Nyt on semmonen legenda, että Suomen suurin kirkkovene ois ollu Säämingissä, mutta sitä ei kukaan pysty todistammaan, ja niijen tietojen mukkaan, mitä lehessä on kerrottu, niin se on täysi mahottommuus semmonen vene….Ajatellaan, että sen pittuus kun kuulemma tiijettään, ja montako soutaa, niin siinä hankainten väli olis semmonen tuommonen viiskytäsenttiä: sitä ei pysty soutamaan. Se on legenda, se on täysi legenda.” Kauko Miettisen rakentamat kilpakirkkoveneet ovat maineikkaita: vuonna 1996 kaikki kirkkoveneellä voitetut soutukisojen Suomen mestaruudet oli soudettu Kauko Miettisen suunnittelemilla kirkkoveneillä. [3]