Käsityön opetus nyt - opettajan näkökulma vuonna 2022

Tallennusharjoituksen tarkoituksena oli ottaa selvää käsityön opetuksesta tänä päivänä, nimenomaan opettajan näkökulmasta. Millaisia ajatuksia käsityön opettajalla on työstään ja millaisia muutoksia on tapahtunut? Mitä ovat käsityön opettajan kohtaamat haasteet ja toisaalta ilot? Haastattelulla haluttiin myös tavoittaa käsityöoppiaineen määritelmä; mistä siinä on pohjimmiltaan kyse? Tavoitteena oli kerätä ja tallentaa yhden opettajan kokemuksia ja ajatuksia käsityön opetuksesta sekä siihen liittyvistä ilmiöistä.

Tuon kokemuksen tavoittamiseksi haastateltiin Espoolaisen Kauklahden koulun pehmeiden materiaalien käsitöiden opettajaa, Saila Hellsteniä. Käsityön opetus henkilöityy vahvasti opettajaan, jonka vuoksi valitsimme tallennustavaksi haastattelun, sekä käsityöluokan – käsityön opettajan valtakunnan – kuvaamisen. Haastattelu taustoitettiin aiemmin tehdyllä tutkimuksella sekä käsitöihin liittyvän, mediassa käydyn keskustelun perusteella.

Jokainen Suomessa peruskoulua käynyt on joskus ollut käsityön tunnilla. Käsityön opetus on ollut osa suomalaista opetussuunnitelmaa 1800-luvun puolivälistä alkaen. Käsityöt kuuluvat Suomen peruskoulun opetussuunnitelmaan alakoulussa ja yläkoulussa. Lisäksi käsityöt voi valita valinnaisena oppiaineena ylemmillä luokilla. Käsityön opetus on ollut viime vuosina esillä mediassa opetussuunnitelmassa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Muutoksilla on pyritty mm. häivyttämään käsitöihin vanhastaan liittyvää voimakasta sukupuolittuneisuutta.

Nykyaikana käsityötaidot ovat heikentyneet, koska käsityöt eivät ole enää yhtä tiivis osa arkielämää, kuin menneinä vuosikymmeninä. Hellstenin mukaan varsinainen tekeminen ei ole kuitenkaan oppiaineen ydin. Tärkeintä oppimisessa ovat suunnittelutaidot, kekseliäisyys, ideointi ja innovointikyky. Näiden ohessa tulevat motoriset taidot ja mahdollinen käyttötuote. Moderni teknologia on löytänyt myös perinteiseksi miellettyyn käsityöluokkaan; ompelukoneet käyvät vuoropuhelua ohjelmoinnin kanssa.

Hellsten näkee käsityön opetuksen menevän yhä enemmän suunnittelun ja muotoilun näkökulmiin, pois tekniikkakeskeisyydestä. Aiemmin käsitöissä on keskitytty voimakkaasti tekniikkaan ja kopioimiseen. Tulevaisuudessa puolestaan tärkeää on käyttäjäkeskeinen muotoilu ja tuotteiden suunnittelu. Kuitenkin myös luominen nojaa pitkälti tekniikkaan, joten senkin on oltava hallussa.

Ekologisuus näkyy opetuksessa etenkin kestotaloutena, eli materiaaleja käytetään mahdollisimman järkevästi ja harkitsevasti. Lisäksi opetuksessa pohditaan, kuinka vaikkapa kangasta leikataan, jotta tuotettaisiin mahdollisimman vähän hävikkiä ja roskaa. Opetusta käydään keskustelemalla, teoreettisesti sekä käytännön toiminnan yhteydessä.

Haastattelussa nousi esiin käsitöiden opetussuunnitelmassa tapahtunut muutos ja sen vaikutukset niin opettajan kuin oppilaidenkin valintoihin ja kokemuksiin. Lisäksi haastattelussa tuli ilmi se, miten resurssien vähenemisen vaikutus näkyy käsityön opettajan arjessa. Myös taide- ja taitoaineisiin liittyvät ennakkoluulot ja asenteet ovat osa ulkopuolelta tulevaa arvostusta, joka vaikuttaa osittain aineeseen panostettaviin resursseihin.

Käsityön opettajan kohtaamia haasteita 2020-luvulla ovat nuorten pahoinvointi, kuten yleistynyt ahdistuneisuus sekä etäopetukseen johtanut pandemia. Korona-aika toi mukanaan vaikeuksia, mutta toisaalta se toimi myös toivottuna potkuna kehityksen eteenpäin saamisessa. Kaikista haasteista huolimatta Hellsten viihtyy työssään ja kokee sen vahvasti merkityksellisenä osana koulujärjestelmää.