Juvan puku on suhteellisen tuntematon kansallispuku, vaikka se aikanaan valmistettiin ja vastaanotettiin innolla. Puku on valmistettu ennen Kansallispukuneuvostoa, joka perustettiin vuonna 1979. Tästä johtuen pukua ei ole Jyväskylässä Suomen käsityön museon yhteydessä toimivalla Suomen Kansallispukukeskuksella, eikä siitä löydy yleisesti saatavilla olevaa tietoa.
Näin ollen Kansallispukukeskukselle kerättiin tietoa puvun synnystä. Kartoituksessa myös valokuvattiin allekirjoittaneen omistama Juvan puku. Itse pukuhankkeen toiminnasta järjestettiin ryhmähaastattelu, johon pyydettiin pukuhankkeessa toimineita henkilöitä. Hillevi Valkonen on toiminut hankkeen puheenjohtajana, ja Juvan kunnan silloinen sihteeri Esko Vuokko puolestaan kunnan edustajana. Käsityötaitaja Kaija Huhtinen on opiskellut puvun valmistamisen salat, ja myöhemmin myös opettanut puvun valmistamista kansallispukukursseilla.
Ajatus Juvan puvusta syntyi, kun Juvalle hankittiin käsityöneuvonta-asema, joka myöhemmin asettui entisen kunnanlääkärin taloon Hilduriin. Yhteistyökumppaneiksi pyydettiin Juvan kotiseutu- ja museoyhdistys sekä kulttuurilautakunta, ja toimikunta perustettiin vuonna 1976. Vuokko kertoo, että lähtökohtaisesti hanketta oli ajamassa asiasta kiinnostuneet ja motivoituneet ihmiset.
Puku on tehty Museoviraston alaisuudessa. Hankkeessa oli mukana Museoviraston asiantuntija tohtori Hilkka Vilppula, joka suunnitteli naisten puvun hamekankaan Wetterhoffilta kerättyjen kangastilkkujen pohjalta. Hameen mallitilkku on Pohjois-Juvalta Vuorenmaalta; sen kutoi Olga Tanninen vuonna 1901. Liivi puolestaan sai mallinsa Kangasniemen puvun liivistä. Puvun kaavat ja ohjeet valmisti ompeluohjaaja Airi Ruhanen Mikkelin Kotiteollisuusyhdistykseltä. Juvan puvun oli tarkoitus tulla käyttöön; siitä suunniteltiin edullista ja helppotekoista, jotta jokaisen halukkaan olisi mahdollista valmistaa se.
Ruhasen ohjauksessa Huhtinen valmisti Juvan puvun mallipuvun, joka on nykyisin Juvan kunnan omistuksessa. Tämän jälkeen puku hyväksytettiin, julkistettiin ja sen valmistusta opetettiin kansallispukukursseilla, joita Huhtinen mainitsee olleen Juvalla viisi. Eräs kurssilla ollut kuvaa Juvan puvun valmistusta yksinkertaisuudestaan huolimatta hitaaksi, sillä kaikki tehtiin hihansuissa olevia lankanappeja myöten käsin. Kankaat puvun hameeseen ja liiviin käytiin kutomassa Juvalla Hildurissa. Pääsääntöisesti kankaat tehtiin aina käsityöneuvonta-asemilla. Materiaalit kursseille saatiin Mikkelin läänin Kotiteollisuusyhdistykseltä, joka puolestaan hankki niitä Wetterhoffilta.
Valmiiseen naisen pukuun kuuluu pitkä pellavainen paita, jossa on pystykaulus ja lankanapit hihansuissa. Helmassa
on vasemmalla sivulla halkio. Liivi on musta ja tehty Kangasniemen naisten liivin mukaan. Liivin selkäpuolella on vollit ja edessä kuusi mustaa kangasnappia. Hame tulee nilkkoihin, ja kiinnitetään vyötäisillä olevilla kahdella napilla. Vyötärölle sidottava tasku on samantyylinen. Jalkoihin laitetaan pitkät valkoiset sukat ja supikkaat tai mustat kengät, paidan rintamukseen rintakoru. Naiset pukevat päähänsä aluspaitaan sopivan, pellavakankaasta tehdyn tanun ja tytöt sitovat päänsä ympäri joko punamustan tai sinipunaisen hiusnauhan.
Juvan puku kuvastaa omaa aikaansa. Uudemmat, Kansallispukuneuvoston alaisuudessa valmistetut puvut korostavat kantajansa vyötäröä esimerkiksi tiukemmilla liiveillä, ja terhakkaammilla liivin selkäpuolella olevilla volleilla. Juvan puvun liivi puolestaan on rennon kokoinen. Puvussa ei myöskään ole esiliinaa, jota pidetään naisen puhtauden merkkinä. Huhtinen epäileekin, että myöhemmin valmistettuna Juvan puku olisi ollut hyvin erilainen. Pukua kommentoitiin sen julkistamisen jälkeen myös tummaksi ja vaatimattomaksi. Huhtisen mukaan tummat sävyt puolestaan kertovat, että olemme Paavo Ruotsalaisen körttialueella, jolle tumma vaatetus on ominaista. Valkonen esimerkiksi kuvailee Ylä-Savon pukua melkein mustaksi, johon verrattuna Juvan puku onkin värikäs.
