Veli Granö tunnetaan nykykansantaiteen eli ITE-taiteen esiintuojana. Hänen vuonna 1986 ensi kerran esillä ollut valokuvanäyttelynsä Onnela ja kolme vuotta myöhemmin ilmestynyt samanniminen kirja esittelivät suomalaista ITE-taiteen kenttää ja tekijöitä. ITE tulee sanoista Itse Tehty Elämä ja on itseoppineiden taiteilijoiden arjen ympäristöissä syntyvää kekseliästä taidetta, siis oman aikamme kansantaidetta.
Lapsuudessaan Granö tunsi pihataiteilijan, jonka teokset innostivat häntä. Uudelleen erilainen taidekenttä tuli vastaan Granön opiskellessa valokuvausta 80-luvulla, jolloin hän koki silloisen taidemaailman liian ennakkoluuloiseksi vapaata tekemistä kohtaan. Hän löysi kansantaiteesta energiaa ja kapinahenkeä, joka puuttui silloisesta ammattitaiteesta ja halusi tuoda sen esiin. Granö tuli tietoiseksi kansainvälisestä outsider-taiteesta (outsider = ulkopuolinen) vasta myöhemmin Raw Visions -lehden kautta.
Granö kuitenkin muistuttaa, että ITE-taide ja outsider-taide eroavat toisistaan. Outsider-taide liittyy usein moderniin myyttiin taiteilijan ”hulluudesta”. ITE-taiteessa mieleltään häiriintyneet ihmiset ovat marginaalissa. ITE-taide on tavallisten ihmisten iloa ja leikkiä, Granö korostaa.
Ilosta ja leikistä huolimatta monet ITE-taiteilijat olivat 80-luvulla ahdingossa, koska heillä ei ollut yhteisön hyväksymää asemaa. Taiteilijat saattoivat olla jopa oman perheensä häpeämiä. Granön tehdessä Onnelaa hän teki pitkäkestoisia valokuvauskäyntejä taiteilijoiden luo, mikä muutti ympäristön ja perheen suhtautumista. Ilmestyttyään myös kirja ja näyttelyt ovat vaikuttaneet myönteisesti taiteilijoiden asemaan yhteisöissään.
ITE-taiteessa näkyvät suuret yhteiskunnalliset mullistukset ja ne ovat henkilökohtaisten kokemusten ohella taiteen elonehto. Esimerkiksi 80-luvulla maaltamuuton toinen vaihe näkyi vahvasti ITE-taiteessa. Myöhempiä aiheita ovat olleet kansainvälistyminen, EU ja media. ITE-taide ei pelkää olla kantaaottavaa.
Nykykansantaiteen ja koulutettujen taiteilijoiden nykytaiteen vertaaminen on Granön mielestä täysin väärä lähtökohta. Niitä ei pitäisi verrata eikä arvottaa keskenään. Molemmat taiteet ovat tasa-arvoisia, kyse on erilaisesta kielestä. ITE-taide avautuu tavallisille ihmisille, vaikka heillä ei olisi mitään tekemistä taiteen kanssa. Granö uskoo, että ITE voi avata taiteen lukemisen kielioppeja, eli jos ymmärtää ITE-taidetta, ymmärtää ehkä paremmin myös nykytaidetta.
ITE-valokuvissaan Granö on ottanut näkymättömän dokumentoijan roolin. Hän kokee, että olisi epäkorrektia korostaa itseään, kun hän puhuu muista ihmisistä. Hän on valinnut valokuviinsa taiteilijoita, joiden tekemiseen ei liity taloudellinen intressi. Häntä kiinnostaa taiteilijan elämänhistorian ja elämäntavan suhde taiteelliseen tuotantoon. Vain sellaisella taiteella on Granölle merkitystä, joka puhuu ihmisen henkilökohtaisimmista ja syvimmistä tuntemuksista.
Suomessa ITE-taide on otettu hyvin vastaan, mutta ulkomailla Granö epäilee ITE-taiteen esittelymahdollisuuksien olevan huomattavasti rajallisemmat. Toisaalta suurissa eurooppalaisissa maissa on erikoistunutta taideyleisöä. Jotkut outsider-keräilijät ovat hankkineet suomalaisia ITE-teoksia kokoelmiinsa.
