Nykypäivä talteen

Helbe Pajari tekee matkavaatteita taivaaseen

– ”Olen kuunnellut omaisia ja keskustellut heidän kanssaan. Kun olen sanonut, että kyllä minä matkavaatteen teen, se tuo lohdutuksen ihmisille. Se on iso asia.”

Karjalasta lähtöisin oleva käsityötaiteilija Helbe Pajari valmistaa Paratiisipukuja, ”matkavaatteita taivaaseen”. Ennen omaa yritystä hän työskenteli käsityöalalla monipuolisesti olleen muun muassa tekstiilisuunnittelun lehtorina Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa.

Pajari on kokenut hyötyvänsä ortodoksisen perinteen roolista elämässään. Lapsuuden ruumiinvalvojaiset toivat ymmärrystä kuoleman sosiaalisesta merkityksestä. Ensikosketuksen nykyisiin hautausvaatteisiin hän sai äitinsä kuollessa ja havahtui hautaustoimistojen standardivaatteiden kurjuuteen. Idea Paratiisipuvusta alkoi kypsyä ja yrityksen Pajari perusti vuonna 2006. Yritys toimii nykyään Korppoossa, Turun saaristossa.

Yrityksen nimi, Vernum, viittaa liljan suvun latinankieliseen nimeen. Pajarin suunnittelemassa logossa esiintyy elämänpuu – symboli, joka löytyy kulttuureista ympäri maailman. Logossa näkyvät lisäksi kristillisen perinteen sielun kyyhkylinnut.

Pajari kertoo kuoleman siirtyneen 1930–1940-luvuilla kodeista sairaaloiden kautta hautaustoimistoihin. Hautaamisesta tuli bisnes ja omainen putosi pois hautausketjusta. Tehtäväksi jäivät yksinkertaiset valinnat: millainen arkku, millaiset kukat. Pajarin mielestä vaatteiden tulee olla juhlavaatteita, koska ne ovat vainajan viimeinen asu. Niillä annetaan arvo ja kunnia, joka vainajalle kuuluu – annetaan merkki rakkaudesta ja välittämisestä. Pajarin käytössä ovat luonnolliset, puhtaat materiaalit: puuvilla, pellava, silkki. Luonnonmateriaalit häviävät luontoon kuten ihminenkin katoaa maahan.

Pukuja koristellaan etupistokirjonnoin. Etupistokirjonnassa langan pisto ei koskaan kulje samaa reittiä uudelleen. Pajaria viehätti tekniikan symbolinen yhteys ihmiselämään; samoin me voimme kulkea polkumme vain yhden kerran, eikä mennyttä saa koskaan takaisin.

Loppuvaiheessa, kun sairaus on vienyt ihmisestä voimat ja parannusta ei ole, elämästä luopumisen rituaalit ovat lohdullisia ja tärkeitä kokemuksia. Pajari näkee tuonpuoleisen osana ihmisen rakennetta, mysteerinä, jonka äärelle jokainen joutuu elämässään. Hän on saanut yhteydenottoja perheiltä, joissa lapsen sairaus on loppuvaiheessa ja valmistelut kuolemaa varten on aloitettu. Tilanne on ylivoimainen, raskas ja mykistävä. Kun vain hyvin vähän on tehtävissä, tuntuu isolta asialta voida auttaa perhettä surussa. Pajari kertoo ihmisten kokeneen puvun valinnan ja läheisen pukemisen lohdulliseksi. Moni kiittää saaneensa hyvän ja rauhallisen mielen sekä tunteen siitä, että nyt on kaikki kohdallaan. Viimeisestä kuvasta on jäänyt kaunis muisto ja levollinen surutyö on voinut alkaa.

Nimi Paratiisipuku on vihje uuden alusta, seuraavasta olemisen vaiheesta. Paratiisipuku on ennen kaikkea matkavaate. Ajatus tuonpuoleisesta ei Pajarin mukaan rajoitu vain kristilliseen perinteeseen. Erilaiset seuraavat maailmat määrittävät lähes jokaisen tunnetun kulttuurin kuolemanriitit. Matkapuvun ajatus sopii näin muihinkin kuin kristilliseen perinteeseen. Paratiisipuvut sopivat myös muiden uskontokuntien edustajille, jolloin esimerkiksi sopimaton kirjailu vaihdetaan toiseen.

Pajari valmistaa Paratiisipukujen lisäksi muita seremoniavaatteita moniin elämän siirtymäriitteihin, niin kristillisiin kuin muiden uskontokuntien juhliin, sekä maallisiin riitteihin ja juhliin.

Suomen käsityön museo valitsi Helbe Pajarin Vuoden käsityöläiseksi vuonna 2009.

Tekijät: Hanna Niittymäki, Mari Räihä, Heidi Vanhanen ja Juha Västilä
ajankohta: 2009

Kuvia

Avaa valokuva täysikokoiseksi napsauttamalla kuvaa.