Nykypäivä talteen

Cosplay on pukuleikkiä

– ”Tehdessä voi hykerrellä, että voi vitsi kun tästä tulee hieno!”

Cosplay tulee sanoista costume (puku) ja play (leikki) eli se kääntyy pukuleikiksi. Cosplay on alkujaan japanilainen harrastus- ja alakulttuuri, jossa ihmiset pukeutuvat sarjakuva-, peli- tai elokuvahahmoiksi. Myös japanilainen sarjakuva eli manga ja japanilainen animaatioelokuva eli anime ovat kiinteä osa cosplayta. Japanissa manga ja anime ovat perinteisesti olleet kaikkien viihdettä, iästä, sukupuolesta tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta ja aiheita on laidasta laitaan.

Cosplayn eli cossaamisen yleistyttyä ja levittyä ympäri maailmaa, pukeutuvat ihmiset myös muihin kuin animesta tai mangasta tuttuihin asuihin. Myös länsimaiset elokuvat ja tv-sarjat innoittavat pukeutujia. Pukeutumisen lisäksi tehosteena käytetään asusteita, maskeerausta ja kampauksia. Esikuvaa voidaan jäljitellä myös eleiden, ilmeiden ja asenteen avulla. Kyse ei kuitenkaan ole näyttelemisestä, eikä cossatessa luetella vuorosanoja.

Harrastajat esittelevät asujaan alan tapahtumissa eli coneissa (sanasta convention = tapaaminen). Tapahtumissa järjestetään myös kilpailuja. Suomessa cosplay on varsin nuori ilmiö ja se on yleistynyt vasta 2000-luvulla. Se on kuitenkin imaissut mukaan harrastajia ja japanilaisesta kulttuurista kiinnostuneita.

Myös 18-vuotias Anna Rantsila ajautui harrastuksen pariin kiinnostuttuaan lapsena japanilaisesta kulttuurista ensin taistelulaji aikidon ja myöhemmin animen ja mangan kautta. Pukuja hän oli tehnyt jo aiemmin – lapsena vaatteita nukeille ja myöhemmin itselleen harrastaessaan liveroolipelejä. Askel cosplayn suuntaan oli lopulta lyhyt.

Rantsila kertoo, että hahmon valintaan vaikuttavat useat seikat. Hän haluaa, että hahmo on jollain tavalla mieleenpainuva luonteeltaan, sopii ulkoisesti Rantsilan cossattavaksi tai hahmon asu on erityisen hieno. Hahmon ja hahmon asun valitsemisen jälkeen alkaa varsinainen työ ja vaatteiden suunnittelu. Joskus puvussa voi hyödyntää valmiita vaatteita esimerkiksi kirpputorilta, joskus taas pitää tehdä kaavoista lähtien itse. Rantsila kertoo tekevänsä usein ensin mallikappaleen esimerkiksi lakanakankaaseen nähdäkseen toimiiko se.

Cosplayta voi harrastaa pienelläkin budjetilla. Rantsila sanoo, että hänelle itselleen harrastus ei ole käynyt kalliiksi, mutta hän kertoo tietävänsä myös ihmisiä, jotka esimerkiksi teettävät koruja kultasepällä. Hintaan vaikuttaa myös se, onko valinnut puvun, johon tarvitsee kalliita materiaaleja. Pukuja voi ostaa myös valmiina nettikaupoista, mutta itse tekeminen on iso osa harrastusta. Kaikki harrastajat eivät myöskään katso valmispukuja hyvällä, ainakaan, jos niistä ottaa kunnian itselleen.

Rantsilan mukaan tapahtumat ovat tärkeä ja mukava osa harrastusta. Puvun päälle laittaminen ja lopputulokseen pääseminen on palkinto tehdystä työstä. Coneissa saa palautetta puvusta, kun ihmiset kehuvat ja kommentoivat sitä. Samalla huomaa, miten hyvin on onnistunut – jos muut harrastajat tunnistavat hahmon, on pukeutuminen mennyt nappiin.  Rantsila kokee harrastuksen opettaneen hänelle lisää kädentaitoja. Hän kertoo arvostavansa myös muita tekijöitä, kun itsekin tietää millainen vaiva pukujen eteen nähdään. Hän myös toteaa, ettei se lopulta ole niin vaikeaa kuin luulisi ja kannustaakin kaikkia innokkaita kokeilemaan.

Tekijät: Mari Lähteelä, Eero Smedman, Heidi Toivakka ja Henna Turunen
ajankohta: 2006

Kuvia

Avaa valokuva täysikokoiseksi napsauttamalla kuvaa.