Aino Ihalainen

Aino Ihalainen pitää nukketohtorin vastaanottoa Helsingin Töölössä. Ihalainen korjaa ja huoltaa kaiken ikäisiä sekä kaiken kuntoisia potilaitaan, eli nukkeja, nalleja ja muita leluja. Korjaustyön ohella liikkeessä on myymälän puoli, jossa on myynnissä myös uusia nukkeja ja leluja. Nukketohtorin ammatti on ainutlaatuinen, sillä vastaavaa ei kukaan muu tee Suomessa päätoimisesti. Ihalaisen mukaan sana nukketohtori tulee saksan kielen sanasta Puppendoktor. Saksa on merkittävä nukke- ja lelumaa, jossa nukketohtori on ollut ennen melko yleinen ammatti.

Ihalainen on koulutukseltaan modisti ja hän oli aikaisemmin vuosia vaatekaupassa töissä kakkosvisualistina. Hän aloitti päätoimisena nukketohtorina vuonna 2014, jolloin hän osti toiminnan edeltäjältään Benita Suomelta. Virallista koulutusta ammattiin ei ole, mutta kädentaitojen on oltava vankat. Ihalainen sanookin oppineensa ammatin edeltäjältään, jolla hän oli muutaman kuukauden harjoittelussa ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Tämän jälkeen hän on opiskellut ammattia itse tekemällä ja kokee yhä oppivansa koko ajan uutta. Ihalainen pääsee ammatissaan esimerkiksi rakentamaan nukenpäitä rikkoutuneiden tilalle, parsimaan nalleja ja välillä taas korjaukseen tulevat nukenvaunut. Uusia haasteita tulee eteen koko ajan ja työ on hyvin tapauskohtaista. Tästä syystä nukketohtorin työvälineisiin kuuluu kaikkea maaleista suonipihteihin ja leikkausveitsistä paikkausaineisiin.

Kädentaitojen lisäksi nukketohtori on kosketuksissa ihmisten tunteisiin, sillä korjattavaksi tuotava nukke, nalle tai muu lelu on omistajalleen useasti hyvinkin tärkeä. Vanhemmat rouvat tai tuoreet äidit tuovat lapsuudenajan nukkejaan korjattavaksi ja samalla kertovat muistojaan niihin liittyen. Nukketohtorin tuleekin olla asiakaspalvelun ammattilainen osatakseen kysyä oikeanlaiset kysymykset ja ymmärtääkseen asiakasta siinä, kuinka hän haluaa nukkeaan hoidettavan.

Tällä hetkellä nukketohtorilla riittää asiakkaita ja kiirettä pitää etenkin joulun tienoilla. Välillä työ on yksinäistä, mutta Ihalaisella on ollut työharjoittelijoita aika ajoin. Ihalainen kuitenkin kokee työnsä mielekkääksi juuri sen vaihtelevuuden vuoksi. Tulevaisuudesta Ihalainen toivoo, että ihmiset yhä toisivat aarteitaan hoidettavaksi ja jakaisivat muistojaan hänen kanssaan.