Ahvenanmaa

Kuvassa on Suzanne Lundbergin valmistama vati, jolle on asetettu kaksi koriste-esinettä. Ruskeat pitkulaiset esineet ovat onttoja. Niissä kummassakin on poikkisuuntaan oleva "halkeama", josta näkyy esineiden sisälle kätketyt valkoiset pyöreät pallot. Laakea vati on vaalean turkoosin värinen, reunat ovat ruskeat. Kuva: Suomen käsityön museo / Anneli Hemmilä-Nurmi 2004, K1112/0260
Kuvassa on Suzanne Lundbergin valmistama vati, jolle on asetettu kaksi koriste-esinettä. Ruskeat pitkulaiset esineet ovat onttoja. Niissä kummassakin on poikkisuuntaan oleva ”halkeama”, josta näkyy esineiden sisälle kätketyt valkoiset pyöreät pallot. Laakea vati on vaalean turkoosin värinen, reunat ovat ruskeat. Kuva: Suomen käsityön museo / Anneli Hemmilä-Nurmi 2004, K1112/0260

Teksti: Suomen käsityön museo / Ahvenanmaan käsityöläisyys -projekti (2004)

Ahvenanmaa poikkeaa muista Suomen maakunnista sijaintinsa, luontonsa ja hallintonsa vuoksi. Ahvenanmaalainen kulttuuriympäristö, jossa asukkaat elävät, muokkaa myös ihmiset erilaiseksi, ei suomalaisiksi, ei ruotsalaisiksi vaan ahvenanmaalaisiksi.

Millainen on ahvenanmaalainen? Omanarvontuntoinen ja itsetietoinen, ylpeä ahvenanmaalaisuudestaan, on sitten kotoisin Suomesta, Ruotsista, Saksasta, Englannista, Australiasta tai vaikka syntyperäinen ahvenanmaalainen. On hienoa olla ahvenanmaalainen, olla oman maalainen.

Noin 6500 saaresta koostuva maakunta sijaitsee keskellä merta, Manner-Suomen ja Ruotsin välissä. Meri ja luonto ovat jatkuvasti läsnä – vuodenajat suorastaan vyöryvät ihmisten ylle.  Kulttuuriset vaikutteet tulevat maakuntaan niin lännestä ja idästä kuin etelästä ja pohjoisesta. Ahvenanmaa on keskellä kulkuväyliä, mutta meri on samalla erottava elementti ja liikkuminen pois maakunnasta on aina suunniteltava etukäteen – laivojen ja lentokoneiden aikataulujen mukaan. Välimatkat pääsaaren sisällä ovat lyhyet, mutta saarelta toiselle siirtyminen vaatii yhteysalusten aikataulujen huomioimista.

Matka Ahvenanmaalle on kaikille muille kuin ahvenanmaalaisille ulkomaanmatka. Matka maakuntaan on suomalaiselle pienempi hyppäys vieraaseen kulttuuriin kuin ulkomaalaiselle, hyppäys kuitenkin. Maakunnan virallinen kieli ruotsi yhdistää maakunnan Ruotsiin ja Suomeen. Laaja pohjoismainen yhteistyö on osa Ahvenanmaan arkea – kieli on tähän varmaan yksi tärkeä syy. Kielen ohella maakunnalle on ominaista voimakas teollisuus ja palveluelinkeinot yhdistettynä perinteiseen talonpoikaisyhteiskuntaan viittaavine tapoineen.

Asutushistoria

Ahvenanmaan asutushistoria juontaa juurensa yli 7000 vuoden taakse, jolloin ensimmäiset asukkaat saapuivat alueelle satunnaisilla metsästys- ja kalastusmatkoillaan. Vanhimmat kivikautiset löydöt ovat Saltvikin Långbergödasta.  Kiinteää asutusta Ahvenanmaan saarilla on ollut jo 3300 eKr. ja Manner-Ahvenanmaa oli asutettu kristinuskon levitessä alueelle 900-1200-luvuilla. Kalastuksen ja metsästyksen ohella maanviljely ja karjatalous yleistyivät. Monet maakunnan kirkoista on rakennettu 1100-1200-luvuilla.

Viikinkiajalla Ahvenanmaa oli hallinnollisesti itsenäinen maakunta, jonka väestö puhui pääasiallisesti ruotsia. 1200-luvulla Ahvenanmaa liitettiin hallinnollisesti Ruotsiin. Puolustuksellisista syistä 1300-luvulla Sundin kuntaan rakennettiin Kastelholman linna. Maakunnan hallitsijat ja hallinnolliset olosuhteet ovat vaihdelleet vuosisatojen myötä. Sijaintinsa vuoksi Ahvenanmaan alueella ovat kahakoineet niin ruotsalaiset, tanskalaiset, venäläiset kuin englantilaiset.

Pohjan sota ja väestönpako

Vuonna 1700 alkoi Suuri Pohjan sota, jossa mukana olivat Ruotsi-Suomi, Puola, Tanska ja Venäjä. Sodan edetessä ja olojen muututtua epävarmemmiksi Ahvenanmaalta pakeni vuoteen 1714 mennessä suurin osa asukkaista Ruotsiin. Sodan loputtua 1721 Ahvenanmaalaiset palasivat kotiseuduilleen. Vähitellen olot rauhoittuivat ja pysyivät rauhallisina aina vuoteen 1808 saakka, jolloin Ruotsi-Suomi joutui sotaan Venäjän kanssa.  Venäläiset joukot hyökkäsivät Ahvenanmaalle, jossa ei ollut tuolloin lainkaan ruotsalaisia sotilaita. Maakunnan talonpojat sotivat hyökkääjiä vastaan omin joukoin. Myöhemmissä taistoissa oli ruotsalaisia täydennysjoukkoja mukana suurta venäläistä hyökkääjää vastaan. Joukkojen torjunta onnistui, mutta Ruotsin ja Venäjän välisissä rauhanneuvotteluissa liitettiin Suomen alue ja Ahvenanmaa Venäjän vallan alle.

Venäjänvalta

Ahvenanmaa oli sotilaallisesti tärkeä puolustusalue ja sinne alettiin rakentaa Bomarsundin linnoitusta 1832. Laajaa linnoitusta ei oltu saatu vielä valmiiksi, kun englantilaiset ja ranskalaiset joukot valloittivat ja tuhosivat sen vuonna 1856. http://www.alandmuseum.aland.fi/kastelholm/bomarsund/historien.html. Tämä laulustakin tuntemamme Oolannin sota oli osa Kriminsotaa. Kriminsodan  jälkeen rauhanneuvotteluissa sovittiin että Ahvenanmaa demilitarisoidaan. Voimaan astuneen elinkeinovapauden vuoksi talonpoikaispurjehdus voimistui ja mm. erilaisia maanviljelystuotteita ja käsitöitä alettiin viedä vapaasti myyntiin, sekä länteen, että etelään. Ahvenanmaan taloudellinen asema voimistui nopeasti.

Demilitarisointi

Ahvenanmaa oli mukana Venäjän ja Suomen itsenäistymiskuvioissa. Suomen eduskunta hyväksyi ensimmäisen kerran Ahvenanmaan itsehallintolain 1920. Kansainliitto hyväksyi v. 1921 Ahvenanmaan suvereniteetin ja demilitarisoinnin, jonka myötä Ahvenanmaa sai itsehallinnon ja takuun ruotsinkielen, kulttuurin ja paikallisten tapojen säilyttämisestä ja seuraavana vuonna valittiin Maakuntapäivät toteuttamaan itsehallintoa.

Ahvenanmaalle perustettiin oma muinaishallinto ja avattiin oma museo. Toisen maailmansodan aikana maakunta säästyi pääosin sotatoimilta. Maakunta sai oman lipun v. 1954, ja Pohjoismaiden neuvoston jäsenyyden v. 1970. Ensimmäiset ahvenanmaalaiset postimerkit julkaistiin vuonna 1984. Ahvenanmaalla on nykyään itsehallinto.

Itsehallinto

Suomen eduskunta on vahvistanut Ahvenanmaan maakunnan itsehallinnon lailla v. 1920. Itsehallintolakia on uudistettu vuosina 1951 ja 1991. Itsehallinto antaa ahvenanmaalaisille oikeuden säätää laeilla omista sisäistä asioistaan ja päättää maakunnan tulo ja –menoarvioista. Ahvenanmaalla on omat lakeja säätävät maakuntapäivät, jotka kokoontuivat ensimmäisen kerran 9.6.1922. Päivää juhlitaan nykyään virallisena itsehallintopäivänä. Maakuntapäivät nimittävät maakuntahallituksen.

Ahvenanmaan maakunta toimii seuraavilla hallinnon osa-alueilla itsehallinnollisena alueena omine lainsäädäntöineen ja hallinto-organisaatioineen:

  1. opetustoimi, kulttuuri ja muinaismuistojen suojelu
  2. terveys- ja sosiaalitoimi
  3. ympäristöasiat
  4. elinkeinoelämän edistäminen
  5. kunnallishallinto
  6. poliisitoimi
  7. postilaitos
  8. radio- ja televisio

Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin Ahvenanmaan itsehallinto vahvistui. Liittymisestä järjestettiin Ahvenanmaalla oma erillinen kansanäänestys. Nykyään Ahvenanmaa on osana Suomea EU:n jäsen, mutta se ei kuulu EU:n veroliittoon, mikä mahdollistaa mm. verovapaan myynnin laivaliikenteessä Ahvenanmaan ja EU:n välillä.

Arkea ja eksotiikkaa

Sijaintinsa vuoksi Ahvenanmaan elinkeinoelämä on sidoksissa hyviin liikenneyhteyksiin. Merenkulku on aina ollut elinkeinoelämän perusta. Ahvenanmaalta lähtee Suomeen ja Ruotsiin päivittäin talvikaudella noin 20 matkustajalaivaa vuorokaudessa ja kesällä puolet enemmän. Keväästä 2004 lähtien on Ahvenanmaalta ollut myös laivayhteys Viroon. Maarianhaminasta on Manner-Suomeen ja Ruotsiin lentoyhteydet. Omasta saaristokuntien välisestä liikennöinnistä vastaavat maakunnan omistamat lautat.

Matkailijat tulevat Ahvenanmaalle erityisesti kauniin luonnon, vaihtelevien lehtometsien, vesimaisemien, kumpuilevien viljelys – ja laidunmaiden sekä jylhien kalliomaisemien vuoksi. Kulttuuri on samalla vieras ja tuttu ja Manner- Suomalaisten on vähällä vaivalla mahdollista päästä kotimaassa ulkomaille. Ruoka- ja tapakulttuurissa on hiuksenhienoja eroja verrattuna mannersuomalaisiin tapoihin kuten kahviloiden påtor ruotsalaiseen tapaan, pannukakkuannokset, makeahko saaristolaisleipä. Moni kesävieraista ja kesätyöntekijöistä ihastuu maakuntaan ja haluaa muuttaa pysyvästi unelmiensa saarelle asumaan. Maakunnassa käytössä oleva kotiseutuoikeus on edellytys äänestysoikeudelle, maakuntapäivien ehdokkaaksi asettumiselle, kiinteän ja maaomaisuuden omistamiselle sekä elinkeinon harjoittamiselle. Kun Suomen kansalainen on muuttanut Ahvenanmaalle, osaa tyydyttävästi ruotsin kielen voi viisi vuotta asuttuaan anoa kotiseutuoikeutta. Lapsi saa syntyessään kotiseutuoikeuden jos toisella vanhemmista on tämä oikeus.

Kesäsesongin jälkeen maakunta hiljenee kun matkailijoiden määrä vähenee. Syksyllä palataan arkeen; lapset ja nuoret käyvät koulua, työnteon ohella jatketaan harrastuksia, kalastetaan, marjastetaan, sienestetään. On syksyjä ja talvia, ettei lunta ole, on vain kosteaa hämärää. Laivat vierailevat satamissa ympäri vuoden, joskin talvella matkailijat jäävät harvemmin Maarianhaminaan on risteilyiden aikaa. Kulttuurielämä on Ahvenanmaalla vilkasta myös talvella. Koko ajan pyritään löytämään keinoja matkailusesonkien pidentämiseksi ja uusien sesonkien luomiseksi. Mistä viisasten kivi löytyy luontomatkailusta, kalastuksesta, kulttuurista vai kaikista näistä yhdistettynä.

Liittyvät tekniikat
Liittyvät taitajat