Nykypäivä talteen

Mitä on museologia

Museologia on oppiaine, jota on mahdollista opiskella Helsingin, Jyväskylän, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa sekä Jyväskylän, Turun ja Helsingin avoimessa yliopistossa. Museologian perusopinnot antavat museolain (AsK 2019/314) mukaisen ammatillisen pätevyyden museoalalle. Jyväskylän yliopistossa on Suomen ainoa museologian työelämäprofessuuri.

Jyväskylän yliopistossa määritellään museologia oppiaineeksi, jossa tarkastellaan yksilöiden ja yhteisöjen suhdetta ajallispaikalliseen ympäristöönsä sekä museoiden ja muiden kulttuuriperintötoimijoiden tehtäviä, toimintaa ja merkitystä kulttuurisina ja yhteiskunnallisina toimijoina yhteisössään. Museologian opetuksen ja tutkimuksen kohteina ovat esimerkiksi museoiden kokoelmat ja näyttelyt, museopedagogiikka ja yleisötyö, hallinto ja rahoitus sekä museoiden yhteiskunnallinen ja kulttuurinen vaikuttavuus. Lisäksi perehdytään yhteisöllisyyden, kulttuurisen ja sosiaalisen kestävyyden ja aktiivisen toimijuuden merkitykseen kulttuuriperintöprosesseissa.

museologian perusopintoja. Esillä olevat harjoitustyöt ovat tiivistelmiä. Jos haluat tarkastella koko työtä, ota yhteyttä Suomen käsityön museoon.

Mikä on museologian nykytallennustyö?

– Tänään on huomenna eilen.

Jyväskylän yliopiston museologian opiskelijat tekevät tallennusharjoituksen osana opintoja. Harjoitus tehdään tavallisesti nykytallennuksena. Se tarkoittaa kirjaimellisesti nykypäivän tallennusta, eli tämän hetken elämän, ympäristön ja ilmiöiden dokumentointia. Nykypäivä voi tuntua oudolta asialta tallentaa museoihin, eihän se ole vanhaa, mutta kuten museologian professori emeritus Janne Vilkuna on sanonut: ”Tänään on huomenna eilen”.

Nyt on paras hetki seuloa, mikä on jälkipolville tärkeää. Ei tarvitse tyytyä siihen, mitä on jäänyt jäljelle ja mitä saatetaan muistaa. Kaikki saatavilla oleva materiaali on olemassa. Täytyy vain päättää mikä on tärkeää ja miten se kannattaa tallentaa.

Tallennusharjoitus suoritetaan oppimistehtävänä museologian kokoelmatyökurssilla ja sen voi suorittaa itsenäisesti tai ryhmätyönä. Tallennusharjoitus valmentaa opiskelijoita yhteen museoiden perustehtävistä, ilmiöiden tallentamiseen. Museot tarjoavat valmiita aiheita opiskelijoille, joista he voivat valita mieleisensä.  Suomen käsityön museon harjoitustehtävien aiheet ovat yleensä joko kokoelmalähtöisiä, näyttelyihin liittyviä tai niiden avulla halutaan valottaa käsi- ja taideteollisuusalan uusia esiin ponnahtavia ilmiöitä. Harjoituksen tekemiseen kuuluu kolme vaihetta: tallennussuunnitelman laatiminen, materiaalin keruu ja tallennus sekä raportointi.

Tallennussuunnitelman tekeminen

Opiskelijat tekevät ensin tallennussuunnitelman, jossa he kertovat mitä ja miten he tallentavat. He ottavat selvää mistä tallennettavassa ilmiössä on kyse ja keskustelevat museon henkilökunnan kanssa, kuinka aihetta kannattaisi tallentaa ja tekevät suunnitelman. Tallennussuunnitelma on muutaman sivun pituinen dokumentti, jota tehdessä otetaan myös selvää, mitä kirjallisia lähteitä on jo olemassa ja onko aiheesta aiempaa tutkimusta.

Yleensä harjoituksen materiaali kerätään haastattelun ja valokuvaamisen avulla. Museo on monesti jo miettinyt kuka olisi hyvä haastateltava aihetta ajatellen, mutta opiskelijatkin voivat ehdottaa haastateltavaa. 

Materiaalin keruu

Opiskelijoiden keräämän materiaalin lisäksi harjoitustyöhön liitetään esimerkiksi lehtileikkeitä, kuvakaappauksia nettisivuilta ja kaikkea muuta tallennusaihetta havainnollistavaa. Työn aihe sanelee, millaista materiaalia on saatavilla ja mahdollista tuottaa, joten tallennusharjoitusten sisällöt vaihtelevat jonkin verran.

Tärkeimpänä aineiston keruumenetelmänä voi pitää haastattelua, jonka opiskelijat äänittävät ja litteroivat, eli kirjoittavat haastattelun tekstimuotoon äänitettä kuuntelemalla. Litteroinnissa kirjoitetaan ylös kaikki sanatarkasti, joten murteet ja haastateltavalle ominainen puhetapa tulee esille. Hitaasti etenevä litterointi on museoissa tehtävää perustyötä, jonka oppiminen on hyödyksi tulevaisuudessa. Nykyään myös tekoälyä on mahdollista hyödyntää apuna litteroinnissa.

Haastateltavat saattavat antaa esineistöä museoiden kokoelmiin. Mikä havainnollistaisi paremmin esimerkiksi lankojen kasvivärjäystä, kuin värjäysmateriaalit ja värjätty lanka? Museoiden kokoelmissa näitä esineitä saatetaan käyttää tutkimustyöhön ja osana näyttelyä, mutta ennen kaikkea ne on tarkoitus säilöä tulevaisuutta varten.

Opiskelijoiden ottamat tai haastateltavalta saadut valokuvat, nykyään digitaaliset valokuvat, ovat myös tärkeitä. Valokuvat johdattavat käsityöläisen työtiloihin, näyttävät käsityötekniikan työvaiheet ja tuovat esiin käsitöiden moninaisen kirjon. Kaikkiin tallennusharjoituksiin valokuvaaminen ei kuitenkaan sovi tai kuvaaminen ei ole mahdollista, joten kuvien määrä vaihtelee suuresti.

Nykyajan tallennuksessa noudatetaan tarkasti tietosuoja-asetuksen ja tekijänoikeuksien ohjeistuksia. Erilaiset tallennus-, suostumus- ja kuvausluvat tulee olla kunnossa.

Tallennus ja raportointi

Tallennusraportti sisältää kuvauksen tehdystä kenttätyöstä (materiaalin keruu) ja koosteen tallennetusta ilmiöstä. Ilmiötä kuvaillaan selkeästi ja pitäen mielessä, että tulevaisuuden ihmisille ilmiö voi tuntua aivan käsittämättömältä. Materiaalit ja menetelmät kehittyvät, joten esimerkiksi joskus tulevaisuudessa käsintehdyt kynttilät valmistetaan eri tavalla kuin nyt. Raportissa kerrotaan myös haastateltavasta ja kerrotaan pääpiirteittäin mitä haastattelu sisälsi. Haastattelu saattaa sisältää käsityöläisen henkilöhistoriaa tai kuvauksen jonkin käsityötekniikan työvaiheista.

Viimeiseksi opiskelijat palauttavat tallennusharjoituksen museolle. Yleensä materiaali koostuu tallennussuunnitelmasta, tallennusraportista, litteroinnista, äänitteestä, mahdollisista esineistä ja digitaalisessa muodossa olevista valokuvista. Opiskelijoille kerrotaan, työ eli aineistokokonaisuus saa hankintaeränumeron ja kuinka se tulee osaksi museon kokoelmia. Hankintaeränumerointi annetaan jokaiselle aineistokokonaisuudelle, ja kullekin museon esineelle ja muulle dokumentille tunnistenumerot luetteloinnin yhteydessä.

Tallennusharjoitusten historia

Jyväskylän yliopistossa museologian opiskelijat ovat tehneet nykytallennusharjoituksia lukuvuodesta 1993–1994 alkaen. Suomen käsityön museo on vastaanottanut ensimmäisen nykytallennuksen harjoitustyön vuonna 1995. Siitä lähtien nykytallennusyhteistyötä on tehty museologian oppiaineen ja opiskelijoiden kanssa. Alkuvuosina tallennusharjoituksia ei tehty joka vuosi tai kovin montaa vuodessa. Tallennusharjoituksen tekemisestä on tullut osa museologian perusopintoja ja niitä tehdään Suomen käsityön museolle noin kahdesta viiteen työtä vuodessa.

Tällä sivustolla ei ole vielä kaikkien tallennusharjoitusten tiivistelmiä. Vuodesta 2016 alkaen opiskelijat tekevät tiivistelmät itse ja tallentavat ne nettisivuille, joten sivustolla kannattaa vierailla vuosittain katsomassa millaisia uusia tallennusharjoituksia on tehty.

Lähteet

Museologian opetussuunnitelma 2024–2028, Jyväskylän yliopisto:
https://opinto-opas.jyu.fi/2024/fi/tutkintoohjelma/mslka2024/ 

Vuorinen, Pirjo. 2022. ”Esineistä ilmiöihin. Nykydokumentoinnin juurilla Jyväskylässä.” Teoksessa Helena Lonkila ym. (toim.) Maassa, puussa ja ilmassa. Janne Vilkunan juhlakirja. Helsinki: Suomen Kotiseutuliitto.