Kengityssepän työ on yhdistelmä tarkkaa ja huolellista käsityötä sekä hevosten ymmärtämistä ja kuuntelemista. Kävin haastattelemassa erästä kengitysseppää ja selvittämässä vielä hieman tarkemmin, millaista työtä hän tekee. Kengitysseppä ei tahdo nimeään julkisuuteen tämän harjoituksen yhteydessä, joten viittaan häneen tässä tekstissä yksinkertaisesti kengitysseppänä.
Kengitys on prosessina tyypillisesti melko suoraviivainen, ja sen vaiheet noudattavat tiettyä järjestystä. Työ vaatii tekijältään silti monenlaisia taitoja. Kengityssepän on osattava muun muassa puhdistaa ja siistiä kavio sekä naulata kenkä hevosen kavioon juuri oikealla tavalla. Työ vaatii myös monenlaisten käsityökalujen taituruutta. Seuraamani kengitystilanne kesti noin tunnin, ja sen aikana kengitysseppä siisti asiakashevosen kaviot, poisti vanhat kengät sen kaviosta, ja vaihtoi tilalle uudet.
Hevosenkengän tehtävä on suojata hevosen kaviota. Ihmisten parissa elävät hevoset tarvitsevat kenkiä tai muunlaisia kavionsuojia, koska niiden elämä on erilaista kuin hevosen elämä luonnossa. Ne esimerkiksi kävelevät sorapinnoilla, mikä on hevoselle kivuliasta, jos kaviolla ei ole suojuksia, kuten kenkiä. Raudasta valmistetut hevosenkengät ovatkin olleet jo vuosituhansien ajan suosittu tapa suojata hevosen kaviot. Perinteisesti sepät ovat takoneet kengät itse, mutta haastattelemani kengityssepän mukaan tehdasvalmisteiset rautakengät ovat nykyään saavuttaneet suuren suosion. Ne ovat laadultaan hyviä, ja ne vauhdittavat työntekoa. Tehdasvalmisteisia kenkiä on myös mahdollista muokata hevosen kavioon sopivaksi esimerkiksi lekan ja alasimen avulla. Kengityssepän onkin taidettava kenkien muokkaus, sillä hevosten kaviot eivät ole kopioita toisistaan. Vaikka tehdasvalmisteiset kengät ovatkin suosittuja, moni seppä pitää myös taontataitoaan yllä, ja näin tekee myös haastattelemani seppä.
Kengityssepän työ on hyvin fyysistä, ja vaatii tekijältään paljon. Työstä tekevät raskasta työergonomia sekä hevosten äkkinäisten liikkeiden käsittely. Esimerkiksi kenkien muokkaaminen lekan ja alasimen avulla voi aiheuttaa tärinää kengityssepän käsiin. Haastattelemani kengitysseppä kertoo, että on hyvin tärkeää, että sepät pitävät kunnostaan ja liikkuvuudestaan huolta. Siten työn tekeminen ei ole liian rankkaa ja haastavaa, ja jaksamista jää vielä vapaa-ajallekin. Työ on vaativuutensa lisäksi kuitenkin myös antoisaa monin tavoin. Esimerkiksi hankalien hevosten käsittelyyn liittyvät onnistumiset ja hevosten omistajien kiitollisuus ovat kengityssepän mukaan asioita, joista työssä voi olla iloinen. Lisäksi työllä tulee hyvin toimeen, ja tehtävää ja työtä riittää. Niin kauan kuin on hevosia, tarvitaan myös hyviä ja osaavia kengitysseppiä.
Toisinaan haastattelemani kengitysseppä tapaa hevosia, joilla on huonoja kokemuksia kengityksestä. Tällaisten hevosten kanssa työskentely voi olla vaikeaa, ja sepän mukaan ne olisi hyvä opettaa rauhassa kengitykseen uudelleen sen sijaan, että ne kengittäisi saman tien väkisin. Tällaisen hevosen kengittäminen väkisin vain pahentaisi hevosen tilannetta ja altistaisi kengityssepänkin mahdollisesti vaaraan. Haastattelemani seppä painottaakin sitä, kuinka tärkeää hevosia on kohdella lempeästi ja kunnioittavasti. Hän kertoo myös, että hevoset ovat todella taitavia lukemaan ihmisiä, ja että ne huomaavat, jos niitä kengittämään saapunut henkilö ei ajattele niiden parasta. Siksi hän sanoo, että jo kengityssepän asenteen hevosia ja kengittämistä kohtaan on oltava lempeä. Silloin kengitystilanne on mahdollisimman mukava niin hevoselle kuin kengittäjällekin.
